Talvimatkailua valojen toivossa - Lux Helsinki 2020

Jälleen kerran järjestetään Helsingissä valotaidetapahtuma Lux Helsinki. Ensimmäinen loppiaisen tienoille sijoittunut tapahtuma järjestettiin siellä jo vuonna 2009, tosin aluksi vain vain yhdellä kahdella teoksella. Vuosi vuodelta tapahtuma on laajentunut niin teosten suhteen kuin etenkin kävijämääriltään. Me kävimme tapahtumassa ensimmäisen kerran vuonna 2017. Sen jälkeen olemme onnistuneet järjestämään itsemme pääkaupunkiin aina tapahtuman aikana. Niin nytkin.

 

Tänä vuonna tapahtuman reitti alkoi Senaatintorilta, jatkui siitä Unioninkatua Kaisaniemenpuistoon. Sieltä Eläintarhanlahden länsilaitaa Kaupunginteatterille. Aikaisempiin vuosiin verrattuna (siis näillä neljän kerran kokemuksilla) sääolosuhteet olivat ainakin tapahtuman avajaispäivänä lauantaina hyvät. Ilma oli kirkas ja pakkasta ei tainnut olla yhtään. Väkeä oli tapahtuman järjestäjien mukaan paljon, lauantainakin jopa 80.000!

 

Kierroksemme alkoi kauppatorilta, jonka screeniltä katsoimme taiteilija Jaakko Niemelän videoteoksen Nostalghia (joka on osa HAM:ssa esillä olevaa näyttelyä). 

No, hyvin mahduimme mukaan. Lähdimme liikkeelle heti klo 17, jolloin tapahtuma alkoi. Kävimme ensin vähän Torikortteleiden sateliittikohteet läpi, jonka jälkeen kiersimme letkan mukana kierroksen. Ruuhkaa oli etenkin Unioninkadulla, jossa oli kaksi kohdetta, joihin päästettiin kerrallaan vain pieni määrä väkeä. Me jätimme ne aluksi väliin ja palasimme sitten kierroksen lopulla vielä niihin. Jonottaa sai, mutta jono kyllä kulki ja jonotus kannatti.

 

Torikortteleiden sateliittiteoksia olivat myös nämä kaksi kaupungintalon sisällä esillä ollutta teosta. Janne Aholan Moments in drift sekä  Nohlabin Streamline.

  

Kaupunginmuseon pihalta löytyi tämä Jaakko Kvistin Dichroic Sphere -teos.

 

Varsinainen kierros alkoi siis Senaatintorilta ja Helsingin Tuomiokirkkoon heijastetulla teoksella. Tämä onkin usein tapahtuman näyttävin teos pelkästään komean kohteen ja ympäristön johdosta.

 

 

Tämä valoteos oli kyllä vangitseva, sen jaksoi katsoa useaan kertaan. Tässä oli myös tilaa rauhassa ihastella, koska Senaatintorille meitä mahtui.  Noin kolme minuuttia kestävä valoteos on itävaltalaisen taiteilijan Teresa Marin työ. Taiteilijan sanoin: Teos on kuin elämälle elintärkeä lyhty – aurinko. Valot saattavat sammua mutta auringon valo on yhä tallella. Kuu on öisin auringon lähettiläs, joka näyttäytyy kirkkaana siellä, missä sen valo koskettaa valkoisia pintoja.

Kierros jatkui Unioninkadulle - siihen ruuhkaisimpaan osioon siis. Me palasimme katsomaan nämä teokset 2 ja 3 varsinaisen kierroksemme päätteeksi.

Topelian sisäpihalle päästettiin kerrallaan tietty määrä yleisöä kävelemään 27 metriä pitkän punaisella valaistun tunnelin tai käytävän läpi, joka oli täynnä punaisia naruja. Yksinkertaista, mutta vaikuttavaa.

 

The Bridge -niminen teos on liettualaisen M4 artist -ryhmän luoma. “Installaation on tarkoitus herätellä mielikuvitusta ja saada aikaan vilpitöntä naurua, positiivisia tunteita ja paljon iloa. On tärkeää kokea teos kaikilla aisteilla. Se on kuin unohtumaton matka, kokemus todellisuuden ja maagisen maailman välillä”, teoksen toinen taiteilija Jurga Marcinauskaité sanoo tapahtuman nettisivuilla.

Punaista oli kierroksen seuraavakin teos. Sitä ei suositeltu lapsille ja myös siihen piti jonottaa. Metsätalon sisäpihalle oli luotu punaisella valolla ja äänillä The Colour Out Of Space -teos. Inspiraationsa teos oli saanut scifistä. Teoksen taustalla on tsekkiläinen taiteilijaryhmä 3dsense.

Tuhansien valotaiteen nauttijoiden letka jatkoi matkaansa Kaisaniemen puistoon, josta löytyi perinteinen lyhtypuisto. Tällä kertaa esillä oli jo 400 erilaista yhteisöllisesti valmistunutta lyhtyä, joista vanhimmat ovat olleet tapahtumissa esillä jo vuodesta 2012 alkaen. 

Kaisaniemestä löytyi myös tuliteos Large Fire Tornado. Hollantilaisen Ivo Schoofsin tarkoituksena on teoksella kuvata tulitornadoa, joka saadaan aikaiseksi 36 suuren tuulettimen avulla. Tulitornado on 12-metrisen kehikon sisällä.  

Kävelykierros jatkui Eläintarhanlahden länsilaitaa, josta löytyi myös tapahtuman "julisteteos" Peilipöllö. Sympaattinen pieni teos, joka ei kuitenkaan osunut kameran linssiin, vaikka silmiini osuikin.  

Eläintarhanlahdelta löytyi hauska teos, Magic Mirror. Kyseessä on Meri Ekolan isoista valokirjaimista tehty teos.

 

Viimeinen varsinainen valotaideteos oli Kaupunginteatterin seinään heijastettu valosarja.

Illalla vielä kävimme bongaamassa Kansalaistorilta Helsingin Sanomien kustantaman sananvapauden leijonan, valaistun jääveistoksen.

Lux Helsinki oli jälleen kerran hyvä syy harrastaa kotimaan matkailua, tapahtuma oli leppoisa, teokset olivat vaihtelevia ja kierros oli mukava. Ensi vuosi on jälleen merkitty kalentereihin.

Lux Helsinki 2020 on esillä 4.-8.1.2020 klo 17-22 välisenä aikana.