Bulevardilla, Paulin ja Fannyn kotona - Sinebrychoffin taidemuseo

Ja aina kun vain mahdollista, pitää ottaa #museopeiliselfie

Olen ennenkin todennut, että mielimuseoitani ovat erilaiset taiteilijakodit tai kotimuseot. Museot, joiden historia ja asukkaiden tarinat avaavat keinoja ymmärtää, miksi täällä näyttää juuri tältä. Etenkin taiteilijakodeissa näkyy yleensä se taiteilijan persoona ja toki myös kädenjälki niin konkreettisesti. Varakkaiden tehtailijoiden tai vaikuttajien kodit ovat silloin mielenkiintoisia, kun sen omistajan mielenkiinto on kohdistunut muuhunkin kuin työhönsä. Jos hän on vaikka kerännyt jotain, mihin varallisuutensa johdosta on ollut mahdollisuus, kuten vaikka taidetta.

Yksi tällainen museo löytyy Helsingin Bulevardilta, panimosuku Sinebrychoffin kaupunkikoti taidekokoelmineen eli nykyään Sinebrychoffin taidemuseo.

Suvun kotina ja tehtaan konttorina toiminut rakennus valmistui 1842. Rakennuksen ensimmäinen kerros oli varattu panimon toimistotiloiksi ja palvelusväen asunnoiksi ja toinen kerros oli perheen käytössä. Talon sisustuksessa osattiin hyödyntää eurooppalaista muotia, kattomaalauksia, tapetteja ja muotihuonekaluja.

Loppiaisviikonloppuna museossa oli vielä pöydille katettu joulutunnelmaa.

Talon rakennutti panimon perustaja Nikolai Sinebrychoff, joka ehti asua talossa vain jonkun aikaa ennen kuolemaansa. Hän oli perheetön. Museon kalustetut huoneet kertovat pääasiassa Nikolain veljenpojan perheen ajasta. Paul ja Fanny Sinebrychoff matkustivat paljon ulkomailla ja olivat kiinnostuneita mm. taiteesta. He päättivät ryhtyä keräämään taidetta ajatuksena jo silloin museon perustaminen. Vuonna 1921 Fanny on Suomen Kuvalehden haastattelussa kertonut: "...syttyi meissä palava halu valmistaa myöskin kaukaisen kotimaamme kansalaisille tilaisuus päästä siitä osalliseksi. Silloin kypsyi päätös ryhtyä keräämään arvokkaita taideteoksia omaan kotiimme, jotka sitten mahdollisesti joskus kokoelmaksi paisuttuaan voisimme lahjoittaa Suomen valtiolle”.

Paulin työhuoneesta löytyy hieno kokoelma 1600-luvun hollantilaista taidetta.

Vuonna 1921 Fanny Sinebrychoff lahjoitti n. 900 teosta käsittävän taidekokoelman valtiolle. Samana vuonna heidän kotinsa avautui yleisölle museona. Myöhemmin rakennusta on kunnostettu, entistetty ja sinne siirrettiin myös muita Ateneumin kokoelmia.

Antoine Watteau, Keinu, n. 1712

Lucas Cranach vanh. Nuoren naisen muotokuva 1525

Museossa järjestetään vaihtuvia taidenäyttelyitä. Kun me kävimme, oli menossa viimeinen päivä saksalaisen renessanssimaalari Lucas Cranachin näyttelyä. Ihmisiä siis oli liikkeellä. Esitteessä todettiin hauskasti "Lucas Cranachin ensimmäinen yksityisnäyttely Suomessa" - niin, koskaan ei ole liian myöhäistä. Taiteilija kun kuoli jo vuonna 1553 eli yli 500 vuotta sitten.

Museon perusnäyttelyssäkin on esillä monipuolista taidetta eri vuosisadoilta. Yksi Siebrycoffien kiinostuksen kohteista olivat minatyyrit, jotka museossa on sijoitettu omaan huoneeseen.

Sinebrychoffin taidemuseon seuraava erikoisnäyttely avautuu 6.2., jolloin pääsee tutustumaan Albert Edelfeltin maalauksiin etenkin Romanovin suvusta.