Wanhoja taloja Sastamalassa

Sastamalassa järjestettiin toista kertaa Sastamalan Wanhat talot -tapahtuma. Näitä asuntomessuja meidän mieleen siis. Muutama postaus sitten kirjoitin Haminan avoimet pihat tapahtumasta ja siinä kirjoituksessa luettelin myös muita vastaavia tapahtumia, joissa vuosien kuluessä olen vieraillut. 

Sastamalan avointen talojen tapahtuma poikkesi näistä muista ehkä eniten siinä, että alue oli laaja ja kohteet olivat pääasiassa maaseutuun liittyviä rakennuksia. Kohteita oli kaikkiaan yli 40, siinä mukana myös julkiset rakennukset, kuten mm. museot ja kirkot. Haastetta ulkopaikkakuntalaiselle tuli tutustumiskohteiden valinnassa ja reitin suunnittelussa. Tapahtumalla oli oma karttasovellus ja Facebook-sivut, joiden perusteella seurueemme oli kuitenkin onnistunut aika hyvin suunnittelemaan reitin, jonka varrelle saimme mahtumaan toistakymmentä taloa. Ajan me käytimme viimeiseen minuuttiin, itse asiassa ylikin.

Tässä listaa, kuvia (paljon) ja kommentteja käymistämme kohteista.

Koska saavuimme Sastamalaan etelän suunnasta, oli ensimmäinen kohteemme Keikyän entinen meijeri. Eli kohde 39, Kulttuurikeskus Wanha Meijeri. Kokemäenjoen varrella sijaitseva vanha meijeri on rakennettu vuonna 1915. Kohteessa oli avoinna alakerran näyttely- ja työskentelytilat. Talon omistaa tekstiilitaiteilija Anneli Keinonen, joka esitteli niin taloa, työtään kuin valmistamiaan tuotteitakin. Esillä oli myös tekstiilitaiteilija Helena Vaarin tekstiilitaiteen näyttely.

 

Seuraava kohde olikin toinen sunnuntaipäivän reissun mielikohteistani. Tämä kohde 38 Hossa on vuonna 1957 valmistunut laukkualan liikemies Eino Hossan koti. Rakennuksessa oli hienosti säilynyt alkuperäistä 50-luvun henkeä.

 

Tyylikkäät väliovet, yläkerran rappujen paneelit, ovenkahvat, pihaterassi. Ja etenkin se baarikaappi. Talon emäntä esitteli upeaa pyörivää kirjahyllyn ja baarikaapin yhdistelmää. Tässä talossa tuli hyvä fiilis, sillä hienolla, oman aikakautensa tyylikkäällä talolla oli todella sen arvoiset omistajat.

Vuonna 1911 valmistuneen Mäki-Soinin (kohde 35) parasta antia itselleni olit talon ympäristö. Kaunis piha-alue useine oleskelutiloineen, tyylikäs kesähuone, josta ostettiin maistuvat pullakahvit, valurautaiset pihakalusteet, järvimaisema, piharakennuksen verstaat - ja se huussin ihana vanha verhokangas!

Mäki-Soinin aitan pyyheliinapeitteitä.

Vammalan keskustassa poikkesimme (vessaan) kaupungin kulttuuritalo Jaatsissa (kohde 24). Rakennus on kuvataiteilija Akseli Gallén-Kallelan lapsuudenkoti, joka on rakennettu 1860-luvulla. Jaatsissa oli nyt esillä Tatuoidut taideteokset -näyttely.

 Näyttelyn olimme itse asiassa nähneet jo aikanaan Gallén-Kallelan museossa, mutta nyt tutustuimme siihen vielä näyttelyn koonneen mediataiteilija Harri Larjoston opastuksella.

Jaatsin naapurissa olikin suosittu kohde, nimittäin Tyrvään pappila (kohde 25). Itse en tiennyt ennakolta, mihin oltiin menossa, ja olihan se pieni hämmästys. Viimeisen päälle siisti ja tyylikkäästi laitettu piha-alue taideteoksineen ja kaarevista harmaagraniittilohkoista tehty amfiteatteri järven (vai joen?) rannalla ja portailla iloiset tervetulotoivotukset ja selkeät opasteet talossa kiertämiseen.

 

Tyrvään vanha pappila on rakennettu vuonna 1922. Vuoteen 1980 pappila todella toimi seurakunnan kirkkoherran virka-asuntona ja sen jälkeenkin vielä seurakunnan toimistotiloina. Vuonna 2014 vanha pappila myytiin yksityisomistukseen. 

Uudet omistajat olivat tehneet valtavan työn. Seurakunnan jäljiltä kun rakennuksessa olivat mm. lasketut sisäkatot, loisteputket ym. Rakennus on yrityskäytössä, ravintolana, juhla- ja kokoustilana ja sellaiseksi aivan uskomattoman upeasti ja viimeisen päälle kunnostettu. Myös talon sisustus on tyylikäs. 

Päivän sykähdyttävin hetki taisi olla Cafe Elielin huoneeseen kurkistaminen. Voisi vaikka todeta, että tuon paikan omistajat ovat nähneet vähän muutakin kuin Sastamalaa. Tähän rakennukseen tulen kyllä palaamaan!

 

Seuraavaksi suuntasimme Vesilahden suuntaan. Poikkesimme Virrin talossa (kohde 34), jossa nautimme muurinpohjaletut. 

Seuraavana oli Linkin talo (kohde 33), jonka pihalla vanha isäntä lupsakkaasti kertoili tilansa ja talonsa historiasta. Talon vanha emäntä oli kerännyt piharakennukseen ja 1800-luvun lopulla rakennettuun vanhaan päärakennukseen oman museonsa. Uudemmassa, vuonna 1912 valmistuneessa päärakennuksessa pääsi myös tutustumaan salin puolelle.

 

 

Reittimme yksi suosituimpia kohteita tuntui olevan Mattilan tila (kohde 21). Hevostilana toimivan tilan vanhat rakennukset olivat 1800-luvun lopulta. 

Tämä uunityyppi taisi olla sastamalalainen, sillä näitä oli useassa talossa.

 

Päärakennuksessa oli juuri valmistunut remontti, jossa taloa oli sisustettu talon rakennusajan tyyliin. Talossa oli hienot vanhat Turun kaakelitehtaan uunit ja myös komea keittiön hellauuni. Rakennus ei ole asuinkäytössä, vaan se on nyt remontoitu aamiaismajoituspaikaksi. 

Sitten ajelimme pikkutietä, joka päättyi upeaan järvimaisemaan. Mäen päällä, järven rannalla sijaitsi komea 1930-luvulla valmistunut Haapaniemen tilan päärakennus (kohde 22).

Talon vihkiäisiä juhlittiin samaan aikaan isännän 60-vuotisjuhlan kanssa kesällä 1937. Samalla julkistettiin myös taiteilija Emil Danielssonin maalaama fresko eteisen takan yläpuolella.  

Haapaniemi on paitsi yksityiskoti myös maatilamatkailua ja juhlapalvelua tarjoava yritys. Haapaniemen salissa nautimme myös maittavan keittolounaan.

Tässä vaiheessa päivää kello näytti jo viittä ja kohteita olisi ollut vaikka kuinka paljon. Päätimme valita paikan, jossa olisi lähekkäin vielä taloja, joten suuntasimme Ellivuoren kautta Karkkuun. Ensimmäisenä pysähdyimme kohteeseen 14, Wanha-Harsu.

 

Vuonna 1902 valmistunut päärakennus oli toiminut myös kestikievarina. Tilan piharakennuksiin, kellariin, venevajaan ym. pääsi myös kurkkaamaan. Tässä talossa elivät ja asuivat selvästikin vanhoista tavaroista ja suvun perinteistä kiinnostuneet asukkaat.

"Hauska" yllätys oli piharakennuksessa ollut seimikuvaelma.

Vielä oli aikaa, joten pysähdyimme lähes naapurissa sijaitsevaan Tuomiston kartanoon (kohde 15).

Rakennus sijatsi uskomattoman kauniilla paikalla, mitkä näköalat ikkunoista ja verannalta olivatkaan! Komea keltainen päärakennus oli jo 1850-luvulta ja sen historiaan kuuluivat useat aatelissuvutkin.

Talossa oli jälleen aivan omanlainen fiilis. Taloa on kunnostettu ajatuksella, että siitä tulisi mahdollisesti retriittikeskus. Ullakolla ja pihasaunassa olivatkin jo kaikki edellytykset siihen.

Päärakennuksen ja järven välissä oli myös laaja, noin 200 omenapuun puutarha.

Kello oli kuusi, mutta otimme riskin ja pysähdyimme vielä matkalle osuneeseen kohteeseen 16 eli Rumeli. Onneksi. Päivän helmi - minulle ainakin.

 

Tämä talo oli rakennettu 2000-luvun alussa, kyllä! No, talo paikalla oli ollut aikasemminkin, mutta se oli palanut ja nykyinen talon omistaja siirsi tähän paikalle vuonna 1916 rakennetun talon. Olipa se hieno.

 

  

Myös talon sisustus oli niin mieleeni. Esineitä, joita ei ihan joka paikassa näe, 1930-40-luvun muotokieltä, peltileluja, koriste-esineitä ym. Ja tuo keittiö, se oli hieno.

Rannassa sijaitsi myös isännän rakentama hieno rantasauna. Kiitos, että saimme vierailla tässä talossa vielä "aukioloajan ulkopuolella".

Olihan päivä! Tapahtuma oli mukava, se oli kokonaan ilmainen ja ainakin ne kohteet, joissa me vierailimme, olivat hyvin opastetut. Isäntäväen erotti hyvin nimikylteistä ja joka kohteessa he olivat innokkaina ja iloisina kertomassa kodeistaan tai taloistaan. Todella monessa kohteessa oli tarjolla erilaista purtavaa. Mekin maltoimme nauttia niin pullakahvit, muurinpohjalätyt kuin riistakeittoakin.

Ensi vuoden tapahtuman päivämäärä (sunnuntai 18.8.2019) on jo merkitty kalenteriin. Jos mahdollista, tulee tapahtumaan varmaan lähdettyä seuraavinakin vuosina. Sen verran jäi kyllä vielä näkemättä. Itse toivoisin, että yhä useampi yksityiskoti innostuisi avamaan oviaan. Reitin varrella niitä kauniita ja komeita vanhoja taloja kyllä riitti paljonkin. Ensi kerralla pitää kyllä etukäteen tilata painettu taloluettelo, sillä sen avulla reitin suunnitteleminen olisi ollut paljon helpompaa.

Seuraa blogia myös Facebookissa.