Fiilistelemässä Jacob Hashimoton leijoja

Yksityiskohta teoksesta: Jokin vivahteikkaan tuoksun kadonnut osa, 2011.

Tämän kesän somevoittaja taidenäyttelyiden saralla saattaa olla Wäinö Aaltosen museossa Turussa esillä oleva Jacob Hashimoton näyttely. Vaikea kuvitella, että näyttelyssä voisi vierailla jakamatta niitä aalloilla keinuvia purjepaatteja tai kokonaisen huoneen täyttäviä leijoja somekavereilleen. En minä ainakaan.

Jacob Hashimoto: Armada, 2010.

Yhdysvaltalainen nykytaiteilija Jacob Hashimoto (s. 1973) on tiiminsä kanssa rakentanut museon salit täyteen erilaisia installaatioita ja teoksia. Heti ensimmäisessä huoneessa tulee viivähdettyä hetki jos toinenkin. Ja vielä kierroksen lopussa on palattava huoneeseen. Yksinkertaista, mutta vaikuttavaa.

Näyttelyn vaikuttavin teos, ainakin kooltaan, on jättiläismäinen Gas Giant. Teos koostuu taiteilijan mukaan noin 35000:sta erilaisesta bambusta ja riisipaperista valmistetusta paperileijasta, joiden muodostama kokonaisuus näyttää aivan erilaiselta katsoo sitä suoraan alapuolelta, sivusta, päädystä jne. Kuten taiteilija itsekin on todennut, kokonaisuus on kuin pikseleistä muodostunut kolmiulotteinen kuva.

Jacob Hashimoto: Gas Giant, Jättiläisplaneetta, 2014.

Myös seinillä olevat teokset ovat vaikuttavia. Ne ovat kuin kerroksellisia kuultokudoksia, jotka muodostuvat toisiinsa naruilla sidotuista pienistä leijaelementeistä muodostaen monimuotoisia pintoja ja kuvioita. Hauskoja ovat myös teosten nimet, joita pitää tavata kerran jos toisenkin.

 

Taiteen mitta ei suinkaan ole sen eteen nähty vaiva. Silti tässä näyttelyssä ei voi välttyä tunteelta, että näyttelyn arvostus vain kasvaa ymmärryksestä siitä työmäärästä, joka sen eteen on nähty. Pelkästään jo siitä vaivasta, jolla sitä on koottu museon tiloihin. Museon valvojat kertoivatkin, että näyttelyä rakennettiin noin kuukausi parinkymmenen hengen työryhmän voimin. Kannatti.

Jacob Hashimoto: Ei koskaan tule huominen, 2015.

Wäinö Aaltosen museossa olen muuten aina tavannut mukavimmat näyttelyvalvojat. Kivaa, että he osallistuvat keskusteluun ja kertovat myös oma-aloitteisesti teoksista ja näyttelystä. Siitä kiitokset museolle.

Jacob Hashimoto: Satunnainen kauttakulkuni, 2017.

Näyttely Wäinö Aaltosen museossa Turussa on esillä 24.9.2017 saakka ja se saa kyllä ehdottoman suositukseni!

Seuraa blogia myös Facebookissa, niin tiedät, missä nyt mennään.