Viimeiset, muttei vähäiset: Lucca ja Pisa

Jos pitäisi tältä reissulta valita jokin "kaikkein mukavin kaupunki", olisi se ehkä Lucca. Tarpeeksi iso, muttei liian täynnä turisteja, sopivasti muurein ympäröimä, kapeita katuja ja kujia, kauppoja, kauniita kirkkoja ja mukavia ihmisiä. Lucca sijaitsee pohjoisessa Toscanassa, vain parinkymmenen kilometrin etäisyydellä Pisan kuuluisasta kaupungista.

Ja taas ajettiin portista muurien sisälle. Luccan kaupungin historiaan kuuluvat niin etruskit kuin roomalaisetkin. Se oli myös itsenäisenä kaupunkivaltiona vuosisatoja. Nykyään kaupungissa on noin 90.000 asukasta. Kaupunkia todellakin ympäröi noin tuhat vuotta vanha kaupunginmuuri. Muuri on leveä, ja sen päällä kulkee puiden reunustama tie, joka on suosittu ulkoilureitti. 1900-luvun aikana muurin päällystä on käytetty myös autokilpailujen järjestämiseen.

 

 

Kaupungissa on kauniita kirkkoja. San Martinon tuomikirkko rakennettiin jo 700-luvulla ja uudelleen 1400-luvulla.

Aivan kaupungin keskustassa sijaitsee San Michelle in Foro –kirkko, jonka pääty arkkienkeleineen on komea.

Luccan kaupungissakin on ollut monia torneja. Yksi 1300-luvun torneista on säilynyt. Guinigi-tornin huipulla kasvaa tammipuita.

Kaupungin suuri mies on oopperasäveltäjä Giacomo Puccini, joka syntyi Luccassa vuonna 1858. Hänen syntymäkotinsa on nykyään museona ja rakennuksen edessä on hänen patsaansa. 

Näkymä hotellihuoneemme ikkunasta.

Me yövyimme Luccassa Hotel Ilariassa, joka oli yksi matkan mukavimmista majapaikoista. Ja muuten, Luccan keskusta-alue on myös Unescon maailmanperintöluettelossa.

Matkaa suunnitellessani mietin, että jätämmekö Pisan väliin. Kannattaako sinne nyt sen kaltevan tornin takia mennä lainkaan? Martti Suosalo ei kuitenkaan jättänyt rauhaan. Pakkohan sitä oli lähteä kokeilemaan, että pystyykö itsensä laittamaan kaltevan tornin asentoon. Ei pystynyt. Mutta Pisa kuitenkin yllätti meidät. Ihmeiden aukio oli kaunis ja olihan se torni aika merkillinen. Turistit pysyivät tornin juuressa, eikä tuomikirkossa, kastekappelissa tai hautausmaalla ollut ruuhkaa. Komeita ja vaikuttavia rakennuksia. 

 

Pisan katedraalin rakentaminen aloitettiin vuonna 1063. Kirkko on värikäs sekoitus kaikenlaisia koristeita. Marmoria, pylväitä, veistoksia. 

 

Kastekappeli oli myös vaikuttava. Sekä siellä että kirkossa oli Pisanon suunnittelemat saman tyyliset saarnatuolit 1200-luvulta.

 

 

No se kalteva torni sitten. Sehän on siis katedraalin kellotorni, jota ryhdyttiin rakentamaan aukion viimeisenä rakennuksena vuonna 1173. Pahaksi onneksi perusta oli vähän huonolla pohjalla ja jo rakennusvaiheessa torni alkoi kallistua. Rakennustyöt keskeytettiin vuosisadan ajaksi.  Kallistunut torni valmistui 1370. Viimeksi tornia korjattiin 1990-luvulla ja yleisölle se avautui jälleen kesällä 2001.

Ehkä aukion hienoin rakennus on Camposanto eli hautausmaarakennus. Yli 120 metriä pitkä ja 52 metriä leveä rakennus on vaikuttava. Goottilaiset pylväät siivilöivät hienosti auringonsäteet rakennuksen lattiaan. Rakennukseen on haudattu vuosisatojen aikana kaupungin ylimystöä ja kirkonmiehiä.

 

Pisan kaupunki sijaitsee Arno-joen rannalla. Kaupunkiin voisi aivan hyvin tulla joskus pidemmäksikin aikaa. Niin, meinasi melkein unohtua. Onhan tuo Pisan tuomiokirkon aukio rakennuksineen itseoikeutetusti myös Unescon maailmanperintöluettelossa.

Monissa muissakin paikoissa viikon autolomalla Toscanassa käytiin, mutta nyt on aika siirtyä kotimaan mukaviin kohteisiin. Seuraa blogia Facebookissa, niin pysyt ajan tasalla, missä milloinkin mennään.