Keväinen Italia muistoissa - Orvieto

 

Autoajelusta Italiasta on jo runsas kuukausi aikaa. Silloin tuntui siltä, että tuo viikon vierailu keväisessä, parinkymmenen asteen lämmössä olisi ollut pieni pidennys Suomen kevääseen. No talveen sieltä palattiin ja siihen on jääty. Jotenkin on kirjoittaminenkin jämähtänyt. Mutta jos nyt muutamassa kirjoituksessa hieman reissumuisteluita.

Lensimme siis Roomaan, josta vuokrasimme viikoksi kätevän ja näppärän pienen Fiatin. Autovalinta oli oivallinen, sillä minut yllätti, miten Toscanassa todellakin on mutkaisia, mäkisiä ja kapeita teitä. Jos viikon aikana jotain opin, niin sen, että Toscanassa todellakin on kaunista ja kumpuilevaa ja sen, mitä tarkoittaa "kukkulakaupunki" tai "muurien ympäröimä kaupunki".

Ensimmäinen kohteemme olikin tuollainen muurien ympäröimä kukkulakaupunki, joka tosin oli vielä Umbrian puolella. Pelkästään jo saapuminen autolla Orvieton kaupunkiin oli elämys. Suosittelen siis saapumista kaupunkiin nimenomaan lännestä, tien 71 kautta. Serpentiinitietä ylös ja alas ja lopulta tuo tuliperäisestä laavasta muodostunut kukkula, jonka päällä tuo kaupunki sijaitsee, tulee näkyviin. On pakko pysähtyä ihmettelemään.

 

Sitten vaan kohti kaupunkia ja sen muureja. Oikeasti kaupungin muurien sisällä saavat ajaa autolla vain kaupungin asukkaat ja sen hotelleissa yöpyjät. Muille on varattu kaupungin juurella suuret parkkialueet, joista pääsee mm. funikulaarilla ylös kaupunkiin. Meillä oli varattu hotelli kaupungin muurien sisältä keskustasta, joten vähän aikaa kapeita katuja ajeltuamme löysimme perille.

Hotellimme Palazzo piccolomini, oli viehättävä ja palvelu erinomaista.

Orvieto on vanha etruskien kaupunki, jonka kukoistusaikaa oli 700-300 -luvut ennen ajanlaskua. Keskiajalla kaupungissa asui jopa 30000 asukasta ja se oli tärkeä kaupunki Firenzen ja Rooman välillä. 1200-luvulla kuuluisa teologi Tuomas Akvinolainen asui kaupungissa. Mielenkiintoinen lisä Orvietossa on sen maanalainen kaupunki. Me emme kaupungin alla käyneet, vaikka kierroksia turisteille olisikin järjestetty. Orvieton alla on siis kokonainen maanalainen labyrintti. Tuliperäiseen kiveen kaivetuissa käytävissä ja luolissa säilytettiin viiniä ja keramiikkaa sekä säilytettiin mm. öljyä.

Orvieton ehdoton helmi on sen upea tuomiokirkko. Ehkä tämän matkan hienoin, tai ainakin Sienan jälkeen. Duomon peruskivi on muurattu vuonna 1290, mutta kirkon rakentaminen kesti kuitenkin yli kaksi vuosisataa. Kirkon sisä- ja ulkoseiniä koristavat tumman vihreän ja valkoisen kiven muodostamat raidat. 

Kirkon pääty on upea. Sitä piti tulla katsomaan useaan kertaan. Kaikkein hienoin se oli ilta-auringon punertavassa valossa. Koko pääty on täynnä erilaisia veistoksia, maalauksia ja muita koristeita. 

 

Kirkon sisätiloissa tunnetuin kohde lienee San Brizion kappeli, jossa on Luca Signorellin ja Fra Angelicon värikkäät freskot 1400-1440-luvuilta.

Muuten tutustuimme kaupunkiin kävellen  muutamaan kertaan kaupungin läpi - muurien sisällä. Viehättäviä kujia ja kauppoja, pieniä ravintoloita ja maalis-huhtikuun vaihteessa vielä varsin rauhallista - ja ihan hyvää viiniäkin.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa.