Alice Neel Ateneumissa

Viime viikonloppuna teimme syksyisen taidematkan pääkaupunkiin. Iltapäivällä oli vielä pari tuntia tehokasta museoaikaa jäljellä, kohteeksi valikoitui Ateneum ja Alice Neel. Vaikka 1980-luvun loppupuolella istuinkin Turun yliopistossa Lars Saaren taidehistorian luennoilla, myönnän, etten ollut koskaan ennen tätä näyttelyä edes kuullut koko taiteilijasta. Sen verran huonosti näköjään taidetta tunnen. Noilla kursseilla oli muuten aina se huono puoli, että aloitettiin historian alusta ja kun tultiin 1900-luvulle, niin aina se aika loppui kesken. No, se siitä.
 
Olin toki nyt kuullut ja lukenut näyttelystä. Ateneumin näyttely avautui kesän alussa ja se on esillä vielä viikon ajan. Näyttelystä oli jaettu etenkin paljasrintaisten naisten kuvia. Tai ainakin se muistikuva minulla oli, kun näyttelyyn menimme. Mutta näyttelyhän yllätti. Mielenkiintoinen taiteilija ja mielenkiintoiset muotokuvat. Jotenkin minulle jäivät näyttelystä mieleen etenkin nämä mieskuvat.
Alice Neel: Art Shields, 1951.
Thomas Arthur Shield oli amerikkalainen työväenlehden päätoimittaja, johon Alice Neel tutustui, kun hän teki lehtiin kuvituksia.
Alice Neel: Max White, 1935.
Amerikkalainen kirjailija, josta Alice Neel maalasi kolme muotokuvaa eri aikoina.
Alice Neel: Robert Smithson, 1962.
Maataiteilija Robert Smithson.
Pidin näyttelyssä erityisesti siitä, että jokaisen teoksen vieressä olevassa teostekstissä oli aina jotain muutakin kuin pelkkä teosnimi ja tekniset tiedot. Pelkästään nämä tekstit lukemalla sai jo aika hyvän käsityksen taiteilijan elämästä ja lähipiiriin kuuluvista henkilöistä. Mukavan yksinkertainen tapa tekstittää näyttely.
Alice Neel: Joey Skaggs, 1967.
Multimedia- ja performanssitaiteilija.
Alice Neel: Gerard Malanga, 1969.
Runoilija, valokuvaaja ja elokuvantekijä.

Alice Neel (1900-1984) oli siis amerikkalainen modernisti. Hän työskenteli taiteilijana aikana, jolloin taidemaailma oli kovin miehinen. Hän on erityisen tunnettu värikkäistä ja ilmeikkäistä muotokuvistaan, joita hän maalasi perheenjäsenistään ja muista läheisistään. Alice Neel on maalannut myös monia aikansa amerikkalaisia kulttuurivaikuttajia. Teosten mallit katsovat usein suoraan kohti. Rujot kasvojen tai käsien piirteet kiinnittivät huomioni. Monesta teoksesta tulikin minulle mieleen Vincent van Gogh. Teksteistä sitten ilmenikin, että hän itse ihaili van Goghia ja myös monet tutkijat ovat löytäneet yhteneviä piirteitä heidän taiteessaan.
Alice Neel: Soyerin veljekset, 1973.
Veljekset Raphael ja Moses Soyer olivat Alice Neelin vasemmistolaisia taiteilijatovereita.

Näyttely on Ateneumissa esillä 2.10. saakka. Esillä on noin 70 maalausta. Ateneumin jälkeen näyttely jatkuu Haagiin, Arlesiin ja Hampuriin.
Alice Neel: Äiti ja lapsi, 1936
Tästä Neelin alkuaikojen työstä pidin erityisesti.
Ja jos ne paljaat rinnat kiinnostavat, niin voit lukea aivan loistavan Julian blogikirjoituksen, miten bloggaava äiti koki näyttelyn.

Ja Ateneumhan on luonnollisesti Museokortti-kohde.
Seuraathan blogia myös Facebookissa.             

Kommentit

  1. Minulle Alice on nimenä tuttu, mutta taiteilija ei ole herättänyt itsessäni sen suurempaa mielenkiintoa. Nyt kun näitä teoskuvia katsoo, näistä tulee mieleen myös itävaltalainen Egon Schiele (1890-1918). Sellainen viivankäyttö ja rujous.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti