Tämän ikäisenä voisi kyllä väittää olevansa todellinen kasariajan asiantuntija. Sitä kun on käynyt rippileirin 1980-luvun alussa, ostanut ensimmäisellä kesätienestillä stereoradionauhurin, käynyt Turun Kristiinankadun Hesburgerilla ihmettelemässä hampurilaisia, viettänyt vuosikymmenen puolivälissä vuoden ajan lähes joka illan paikallisessa ravintola Kirstassa, ostanut ensimmäiset helmeilevät viinit vielä tiskin takaa pyytämällä, viettänyt lakkiaisia keväällä 1986 suurten olkatoppausten ja valkoisten avokkaiden ja bleiserin kanssa, aloittanut opiskelut ennen Ikea-aikaa mukana perunankuorimisveitsi ja paikallisen Lions-clubin arvonnasta voitettu uutuus: mikroaaltouuni, tavannut nykyisen miehen talvella 1987 ruotsinlaivalla, jossa syötiin katkarapuvoileipiä, ommellut itse kelta-puna-siniruudullisesta lakanakankaasta housuja, jotka päällä käytiin kuuntelemassa Sigiä...
Sen tähden halusin käväistä katsomassa
Suomen hotelli- ja ravintolamuseossa esillä olevan Kasari-näyttelyn. Näyttelyssä voi tosiaan tehdä pienen aikamatkan tuohon tuttuun aikakauteen. Mukavan populaaristi toteutettu näyttely onkin ehkä juuri meille kasarinuorille tarkoitettu nostalgiamatka. Syvällistä nousukauden pohdintaa tai analyysia näyttelystä ei tarvitse etsiä.
Parissa näyttelyhuoneessa voi availla keittiökaappeja ja bongata tutut mustat Luminarc-astiat ja Arcticat. Yläkaapista löytyvät siniset Curacaot ja lakkaliköörit, naulakosta voi poimia haalarit tai nahkatakin ja sohvalla voit katsella aikakauden mainoselokuvia. Todellinen nostalgiamatka.
Näyttelyä on tehty vahvasti yleisön kanssa. Yleisöltä on kerätty niin aikakaudelle tyypillisiä kodinkoneita kuin ruokamuistoja ja valokuviakin.
Olipa mahtava ja mukaansatempaava alustus aiheeseen. Kovin on tuttuja juttuja vielä minullekin, lienevätkö olleet vielä omassa lapsuudessa vai ovatko valokuvamuistoja, en tiedä, mutta kivalta näyttää. :)
VastaaPoistaNiin, kyllähän näitä esineitä ja tarvikkeita tavallaan monessa kodissa vieläkin on. Tai ainakin kirpparihyllyt ovat näitä täynnä.
PoistaSun kahdeksankytlukus kuullostaa mun yhdensänkytluvulta, tietyin eroin, tietysti. Tuolla näyttelyssä olis hauska käydä, lapsuuden juttuja. Menin ekaluokalle -86. :-)
VastaaPoistaMulle taas ysäri on vähän hämärän peitossa, mutta eiköhän se tuollaista vielä sekin vuosikymmen ollut. Mä valmistuin vuonna 1993 ja asuin kaupungissa, joka kantaa vieläkin varmaan Suomen ennätystä - tuolloin meidän työttömyysprosentti oli lähes 34%. Se jätti jälkensä siihen vuosikymmeneeni.
Poista