Ravintolahistoriaa ja Jalmari Ruokokosken taidetta nyt Hyvinkäällä

Siinä missä kevätaurinkokin herää, näyttää näköjään myös tämä matkapäiväkirja heräävän taas henkiin.

Museokeskus Taika Hyvinkäällä on viime vuosina muodostunut museoksi, jonka näyttelyitä ja toimintaa tulee seurattua. Itse kaupunki ei varsinaisesti osu minkään oman matkailuni tai liikkumiseni varrelle, mutta silti siellä on tullut käytyä jo katsomassa monta näyttelyä – ja matkustettua Hyvinkäälle nimenomaan tuon museon takia.

Museo sijaitsee Hyvinkään keskustassa, ja se on Hyvinkään taidemuseon ja kaupunginmuseon yhteinen näyttelytila. Siksi siellä on yleensä samaan aikaan esillä sekä taidenäyttely että kaupungin historiaan liittyvä kulttuurihistoriallinen näyttely.  

Tällä hetkellä esillä ovat taidenäyttely Jali! – Jalmari Ruokokoski 140 vuotta, joka on avoinna 24.5.2026 saakka, sekä Hyvinkään ravintolahistoriasta kertova Neonvaloja ja nurkkapöytiä -näyttely, joka on esillä tammikuuhun 2027 asti.

Jali! – Jalmari Ruokokoski 140 vuotta

Jalmari Ruokokoski oli jälleen kerran taiteilija, joka eli sitä kuuluisaa miehistä ”taiteilijaelämää”, mutta jäi silti – tai ehkä juuri siksi – historiaan uutta luovana modernistina ja myös menestyneenä kuvataiteilijana.

Hän syntyi vuonna 1886, siis 140 vuotta sitten. Ruokokoski opiskeli Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, maalasi, teki pilapiirroksia ja kuvituksia. Hänen töitään pääsi jo varhain näyttelyihin. Hän vietti Helsingissä taiteilijaelämää, verkostoitui ja lainasi rahaa elämiseen.

Vuonna 1909 hän avioitui ruotsalais-italialaisen, vasta 16-vuotiaan sirkustaiteilijan Elvira Bonon kanssa. Ruokokoski menestyi vuonna 1913 Ateneumin näyttelyssä, jossa kaikki hänen työnsä myytiin. Raha kului kuitenkin nopeasti samaan taiteilijaelämään. Taiteilijaelämää Jali vietti etenkin helsinkiläisessä Bronda-nimisessä taiteilijakahvilassa. Siellä paitsi keskusteltiin ja juhlittiin, myös luonnosteltiin taidetta: joku maalasi, toinen kirjoitti runoja ja kolmas hahmotteli sävellyksiä.

Rakkaus, 1910. Kansallisgallerian kokoelmiin kuuluva maalaus, joka esittää Elviraa. Jalmari maalasi työn kynttilänvalossa hääpäivän iltana ja seuraavana aamuna hääpari lähti valtiolta saadun stipendin turvin häämatkalle Pariisiin.

 

Vuonna 1916 hän muutti ystävänsä Tyko Sallisen kanssa Hyvinkäälle, jonne valmistuivat heidän ateljeensa, Humala ja Krapula. Jali kuitenkin muutti melko pian takaisin Helsinkiin, jossa hän solmi toisen avioliiton Saima Forströmin kanssa. Perheeseen syntyi viisi lasta. Ruokokoski joutui ajoittain myös sairaalahoitoon liiallisen alkoholinkäytön vuoksi.

Näyttelyssä kerrotaan yksi tarina Tyko Sallisen ja Jalmari Ruokokosken Hyvinkäälle muuttamisesta. Sen mukaan he päätyivät Hyvinkäälle kostean ravintolaillan päätteeksi, kun hyvinkääläinen tilanomistaja oli tarjonnut tiloja kaipaaville taiteilijoille maata ja rakennustarvikkeita. Talot saivat nimensä luonnollisesti tupaantuliaisista, joita vietettiin kaksi viikkoa Jalin omistamassa Humalassa. Sen jälkeen Sallinen vietiin omaan taloonsa – potemaan krapulaa.

Jalmari Ruokokoski, omakuva 1918 (telineellä).

 Kesäisin hän vietti aikaa Karjalassa, josta keräsi vanhoja esineitä. Hän perusti jopa antiikkiliikkeen saadakseen tuloja esineiden myynnistä. Jalmari Ruokokoski kuoli alle 50-vuotiaana vuonna 1936.

Ruokokoski tunnetaan erityisesti lukuisista omakuvistaan. Niissä hän kuvasi itseään monissa eri rooleissa. Rahapulassa elävillä taiteilijoilla oli tapana maalata omakuvia tai perheenjäsentensä kuvia myös käytännön syistä, mallille olisi pitänyt maksaa palkkaa. 

Jalmari Ruokokoski, J. Ruokokoski kävelemässä ulsteriin pukeutuneena, 1917.

Ruokokoski maalasi etenkin 1920-luvulla myös asetelmia. Taiteilija kävi aamulla torilla ostamassa ruoka-aineita, joista Saima-vaimo valmisti myöhemmin päivällä perheelle ruokaa. Sitä ennen Jali ehti kuitenkin maalata niistä asetelman – käytännöllistä ja taloudellista.

Jalmari Ruokokoski, Rapuja, 1932.

 Neonvaloja ja nurkkapöytiä

 

Hyvinkään ravintolahistoriasta kertova näyttely oli raikkaasti toteutettu ja siitä löytyi kiinnostavaa ajankuvaa myös meille, jotka ovat Hyvinkäällä käyneet ehkä ensimmäisen kerran 2000-luvulla ja silloinkaan ei ravintolassa.

Tämä blogi on harrastusmielessä kirjoittamani matkapäiväkirja niin kotimaan- kuin ulkomaanmatkoiltani. Ajelemme useimmiten autolla, olemme kiinnostuneita museoista ja muista kulttuurikohteista. Mikään tässä blogissa ei ole muiden maksamaa - ja siltä tämä näyttääkin. Mutta mukavaa, jos joskus jätät vaikka jonkun kommentin.

Pääset katsomaan kivoja paikkoja myös kartalta, johon olen merkinnyt kohteita, joita postauksissani käsittelen, pääasiassa Pohjoismaista. 

Voit seurata blogia myös Facebookissa.