Vaihteeksi Ruotsissa: Öregrundista Forsmarkin ja Lövstabrukin kautta Uppsalaan

 

Viime kesän Ruotsi-roadtripin (josta siis kirjoitin kymmenkunta postausta) lisäksi kävimme elokuun lopussa vielä yhtenä viikonloppuna konsertissa Uppsalassa.  Kapellskärin satamaan saavutaan jo aamukuuden jälkeen, joten aamupalan voi nauttia vähän kauempanakin. Tällä reissulla aamupalapaikaksi valikoitui Öregrundin pikkukaupunki Ruotsin itärannikolla, missä emme aiemmin olleet käyneet.

Paikka olikin hyvin viehättävä vanha satamakaupunki puutaloineen ja rantaravintoloineen. Toki tuossa vaiheessa kesää jo hyvinkin hiljentynyt. Öregrund kuuluu Östhammarin kuntaan ja tosiaan asukkaita siellä on vain pari tuhatta. 

Aamiaispaikka löytyi vanhasta Klockargårdenin majatalosta, valinta osoittautui oikein hyväksi. Aamupalan jälkeen teimme pitkän kävelylenkin hyvin säilyneessä puutalokaupungissa. 

Öregrundista jatkoimme vielä pohjoisen suuntaan. Poikkesimme hienosti säilyneellä Forsmarkin ruukkialueella.  

Valkoiseksi maalatut ruukinkartanot, asuinrakennukset, majatalot, kirkko ja muut rakennukset muodostavat hienon kokonaisuuden. Forsmarkin rautaruukki on perustettu jo 1500-luvulla ja 1600-luvulla siitä kehittyi ”yksi Ruotsin johtavista rautaruukeista” (siitäkin). Ruukin omistajasukuna oli pitkään Ugglas-suku. Saman suvun Samuel af Ugglas muuten omisti myös Uudenkaupungin alueella nykyään sijaitsevan Männäisten ruukin Kalannissa. Juuri Samuel af Ugglas uudisti Forsmarkin ruukkia ja sen rakennuksia sellaisiksi, kun ne ovat vieläkin. Ugglas-suvun omistus Forsmarkissa päättyi vasta 1970-luvulla.

Ruukinkartano, joka siis toimi ruukin omistajasukujen kotikartanona (mm. Ugglas) rakennettin 1770-luvulla ja sen suunnitteli arkkitehti Jean Eric Rehn. Nykyään rakennus toimii ruukin omistavan Forsmarks Kraftgrupp AB:n edustustiloina.

Ruukinkartano, 1774.

 

Vanha kartano, 1765.

Ruukin kirkko valmistui Samuel af Ugglasin omistusaikana vuonna 1800. Sitä ennen alueella oli ollut puukirkko. Harmillisesti kirkon ovet pysyivät meiltä suljettuina.

 

Kartanolta kirkolle johtaa hieno Bruksgatan, katu, jonka molemmin puolin on 1700-1800-luvuilla valmistuneita valkoiseksi rapattuja työntekijöiden asuintaloja. 

Jos oli Forsmarkin historiallinen ruukkialue vaikuttava, niin sitä todellakin oli myös Lövstabrukin ruukkialue. Sinne siis pysähdyimme vielä ennen Uppsalaa.

Lövstabruk oli aikanaan Ruotsin suurin rautaruukki ja yksi maailman arvostetuimmista (sekin). Jo keskiajalla rautaa alettiin käsitellä Lövstabrukissa ja 1500-luvulla paikalla oli talonpoikien ylläpitämä maatalousruukki, jota maanviljelijät itse hoitivat. 1500-luvun lopussa alueelle perustettiin kruunun ruukki ja vuonna 1643 Valloniasta kotoisin ollut Louis De Geer osti ruukin. De Geer-suku omisti ruukin ja ruukkialueen aina vuoteen 1986 asti. 

Ruukkialueen nykyinen asemakaava on peräisin 1690-luvulta. Suuren Pohjan sodan aikana venäläiset polttivat suuren osan silloisista rakennuksista, mutta silloinen omistaja Charles De Geer rakennutti ruukkialueen uudelleen noudattaen aikaisempaa suunnitelmaa.

Ruukinkartanoon pääsi myös vierailulle. Kartanossa voi liikkua itsekseen, mutta lipunmyynnissä ollut iäkkäämpi rouva oli niin innoissaan suomalaisista vieraista, että halusi lähteä opastamaan meitä. Hän vei meidät myös muuten yksittäisiltä vierailijoilta suljettuun keittiöön, joka oli omalla tavallaan kyllä kartanon hienoimpa huoneita. 

Koko ruukkialueen rakennukset ovat pääosin tuolta 1700-luvulta. Täälläkin alueelle saavutaan porttien kautta sille ruukinkadulle, jonka varrella on mm. pitkä rivi työläisten asuntoja. Myös ruukinkirkko on tämän kadun varrella. Kirkon helmenä ovat sen upeat suuret urut. Urkuri ja soitinrakentaja Johan Cahman rakensi nuo suuret kirkkourut vuonna 1728.

Vapaaherra Charles De Geer oli tunnettu luonnontieteilijä, jonka erikoisalana oli hyönteistiede. Kartanokierroksella pääsee tutustumaan hänen laajaan kirjastoonsa, joka on upeasti sisustettu 1700-luvun intarsiakoristelluin hyllyin ja kaapein. 

Lövstabruk pysyi De Geer -suvun omistuksessa vuoteen 1986 saakka. Tuolloin perustettiin Leufsta-säätiö, jonka perustajina olivat mm. Uppsalan lääninhallitus, Uppsalan yliopisto, Tierpin kunta ja De Geer -perhe.
Säätiö ylläpitää vierailutoimintaa kartanossa ja sen rakennuksissa. Opasrouvan mukaan De Geer -suvun edustaja vierailee yhä silloin tällöin kartanossa ja kertoo tarinoita lapsuutensa Lövstabrukista. 

Illaksi saavuimme Uppsalan keskustaan ja kaupunginpuistossa pidettyyn ulkoilmakonserttiin. Harmillisesti myös elokuun lopun sade saapui samaan aikaan  Uppsalaan. Mutta niin vaan nämä entiset nuoret saivat nauttia hienosta ja ainutkertaisesta kahden yhtyeen yhteiskonsertista. Kaikkien 1970-80-lukujen vaihteen "diinareiden" tuntema The Boppers ja 1990-luvulla suosituksi nousseen Fatboys-yhtyeen yhteinen soitanta lämmitti sateessakin. 

Ruotsi-tunnisteella löytyvät kaikki aikaisemmatkin (kymmenet) Ruotsi-aiheiset kirjoitukseni. Seuraa blogia Facebookissa, niin tiedät, missä milloinkin mennään.