Materian runous - Eila Hiltunen 100v Didrichsenin museossa

Kuvanveistäjä Eila Hiltusen syntymästä tulee muutaman viikon päästä kuluneeksi sata vuotta. Hänen tunnetuin ja eniten valokuvatuin työnsä on varmasti Sibelius-monumentti Töölössä Helsingissä. Taiteilijan satavuotis-juhlanäyttely on esillä Didrichsenin taidemuseossa Helsingissä. Museo, josta on tullut viime vuosina yksi suosikeistani. Museo sijaitsee Didrichsenin perheen entisessä huvilamaisessa kodissa Kuusisaaressa Laajalahden rannassa. Museon näyttelyt ovat olleet mielenkiintoisia ja juuri sopivan laajuisia, että niihin viitsii poiketa pääkaupungissa muutenkin vieraillessa. 

Näyttelyssä tulee hyvin esille Eila Hiltusen taiteen eri vaiheet, tekniikat ja tyylit. Seuralaiseni, kuski siis, tuntee melko hyvin tuon hitsaustekniikan ja yllätyksekseni vietimmekin näyttelyssä pitkään tutkien näitä pääasiassa hitsaustekniikalla valmistettuja veistoksia.

Eila Hiltunen, nimetön, 1940-luku.

Hiltusen varhaisimpia töitä edustavat näyttelyssä esillä olevat pronssiveistokset. Taiteilijauransa aikana Eila Hiltunen teki myös puolensataa mitalia ja oli myös Suomen Mitalitaiteen Killan perustajajäsen. Hän suunnitteli myös uniikkikoruja.

Eila Hiltunen oli syntynyt 1922 Sortavalassa, valmistunut ylioppilaaksi 1942 ja opiskellut Suomen taideakatemian koulussa vuosina 1942-46. Hiltunen oli naimisissa valokuvaaja Otso Pietisen kanssa ja heillä on kaksi lasta. Eila Hiltusen ensimmäinen yksityisnäyttely oli Hörhammerin galleriassa vuonna 1951.


1950-luvulla taiteilija teki raudasta kubistisia veistoksia, jotka eivät miellyttäneet kriitikoita. Monet veistokset päätyivätkin perheen Meilahteen valmistuneen ateljeekodin pihan multiin vuosikymmeniksi. Vuonna 1995 pihalta kaivettiin pronssiseen Kotkan Osuuskaupan tilaamaan teokseen liittyvä reliefi ja vielä vuonna 2018 löytyi piharemontin yhteydessä lisää veistoksia. 


Eila Hiltunen: Heikki A. Reenpää, teräs 1960.

1950-luvun lopulta alkaen Hiltunen ryhtyi valmistamaan veistoksia kuparista ja raudasta pääasiassa hitsaamalla. Ensimmäiset opit tähän hän oli saanut jo isänsä autokorjaamossa. Hitsaaminen oli tekniikkana vaativaa ja hän sairastuikin hitsauskaasujen johdosta keuhkoastmaan. 1970-luvulla veistosten materiaaliksi tuli usein haponkestävä teräs ja kaasuhitsaus muuttui sähköhitsaukseen.

Eila Hiltunen, Hullunkurisia kasvoja.

Eila Hiltunen: Riikinkukko II, teräs 1961.

Eila Hiltunen: Esiäiti ja sikiö, teräs 1962.

Sibeliusmonumentista järjestettiin vuosina 1960-62 kilpailu, jonka Eila Hiltusen luonnos lopulta voitti. Suunnitelma herätti keskustelua, sillä Suomen ensimmäinen abstrakti ulkoveistos oli paljastettu vasta vuonna 1961 (Suomen Pankille Eila Hiltusen suunnittelema suihkulähdeviestos Kuparikonstruktio). Itselleni oli tässä näyttelyssä valaisevaa nähdä, miten hienoja erilaisia hitsaamalla tehtyjä koristeita ja pintoja nuo vuonna 1967 paljastetun Sibelius-monumentin "pillit" sisältävätkään. Seuraavalla Helsinki-reissulla pitää kyllä käydä katsomassa tätä veistosta vähän tarkemminkin. 

Eila Hiltunen: Passio Musicae, lopullinen luonnos, hopeoitu teräs, kivi, 1961.

Eila Hiltunen on suunnitellut myös Pusulan 1947 ja Simpeleen 1953 sankarimuistomerkit. 1970-luvulla Eila Hiltunen tutustui Iranin saahipariin ja tätä kautta hän sai myös tehdä niin suunnitelmia kuin toteuttaakin veistoksia Lähi-Itään. Suurin Eila Hiltusen monumentaaliveistos on Saudi-Arabian Jeddassa sijaitseva 21 metriä leveä Auringonkukkapelto.

Eila Hiltunen, Auringonkukkapelto 1975.

Eila Hiltunen oli kansainvälisesti tunnettu taiteilija, joka niitti mainetta jo eläessään. Hänelle myönnettiin Pro Finlandia 1966 ja professorin arvonimi 1973. Myöhemmin hän sai mm. Taiteen valtionpalkinnon. Eila Hiltusen viimeinen yksityisnäyttely pidettiin samaisessa Didrichsenin taidemuseossa vuonna 2001. Taiteilija kuoli vuonna 2003.

Eila Hiltunen poseeraa hänelle käsintehdyn Fiat 1500 -autonsa kanssa.

Eila Hiltunen - Materian runous -näyttely Didrichsenin taidemuseossa 29.1.2023 saakka.

Seuraa blogia myös Facebookissa.

Kommentit

  1. Hei! Kiitos upeasta artikkelista ja kauniista sanoistasi - olet todella perehtynyt näyttelyn sisältöön🤗
    Mukavaa syksyn jatkoa ja tervetuloa seuraavaan näyttelyyn, joka on Elina Brotherus - mm hänen ottamiaan kuvia meillä museossa. T. Maria D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja hienosta näyttelyistänne. Koitetaan päästä seuraavaankin näyttelyyn, Brotheruksen kuvat ovat hienoja!

      Poista
  2. Itselleni Sibelius-monumentti onkin Eila Hiltusen ainoa tuntemani teos. Saattaa olla, että ensi viikolla ja ehkä myös seuraavalla viikolla tulee käytyä Helsingissä, niin yritänpä löytää aikaa myös tähän.

    VastaaPoista
  3. Eila Hiltusen näyttely on minullakin "must to see" -listalla. Merkittävä suomalainen naiskuvanveistäjä ja hänen työnsä puhuttelevat.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti