Paluu 1920-luvulle - näyttely Milavidassa

Mitä tulee mieleen ns. iloisesta 1920-luvusta? Kieltolaki, Charleston, polkkatukat, lyhenevät helmat, plyymit ja hapsut, jazz, mykkäelokuvat, koneet ja autot. Ainakin ne tulevat itselleni heti mieleen. Sata vuotta sitten elettiin Suomessa sisällissodan jälkeistä aikaa, jolloin usko tulevaan ja kaikkeen uuteen oli luonnollisesti suurta. Elämästä haluttiin iloita, järjestettiin juhlia, ihailtiin autoja ja amerikkalaisia elokuvia ja muusikoita, haluttiin pukeutua muodikkaasti, naiset lyhensivät niin helmansa kuin hiuksensa ja ryhtyivät ehostamaan yhä voimakkaammin kasvojaan, jotkut jopa tupakoimaankin! 

Kaikesta tästä kertoo niin kauniisti ja viehättävästi tamperelaisessa Museo Milavidassa 26.2. avautunut näyttely Paluu 20-luvulle. Näyttely sopii niin hienosti tähän upeaan museorakennukseen ja on sopivaa jatkoa museon aikaisemmille näyttelyille mm. käsilaukuista, silmälaseista tai vaikka Valentinon muotiluomuksista.

1920-luvulla ainakin tietyissä piireissä alkoi päivettynyt iho olla jo suosiossa, sillä se kertoi siitä, että oli mahdollisuus viettää vapaa-aikaa aurinkoa ottaen. Uimapuvun lahkeet lyhenivät ja erilaiset kesäiseen ulkoiluun liittyvät asusteet ja välineet yleistyivät. 

Näyttelyn näyttävintä osaa edustivat naisten hienot juhlapuvut, kengät, viuhkat, hatut ja käsilaukut. Naisten muoti koki juuri 1920-luvulla suuren muutoksen. Korsetit ja pitkät helmat unohdettiin ja käytännöllisyys näkyi mm. naisten väljissä alas pudotetuissa vyötärölinjoissa ja korkeintaan nilkan yläpuolelle ulottuvissa helmoissa. Nähtiinpä naisilla joskus myös housuja. 

Joskus tuntuu, että kieltolaki on aina se asia, mikä 1920-luvusta puhuttaessa nostetaan esille. Olihan asia merkittävä ja vaikutti monella tavalla aikakauden elämään ja etenkin viihde-elämään. Niin vaan on tästäkin näyttelystä jo nostettu otsikoihin pirtualushousut. No, viina se aina kiinnostaa kansaa. Mutta mainion huoneen näyttelyn tekijät olivat kyllä tuon ajan alkoholista, ravintoloista, jazzista ja tanssista tehneet, ei siinä mitään.

 

Jos oikein tarkkaan katsoo, voi ne pirtupöksyt nähdä tästä kuvasta. 

Tämä näyttely on koottu tamperelaisten museoiden omista monipuolisista kokoelmista. Tosiasiahan on se, ettei tämän näyttelyn 1920-luku vapaa-aikoineen, jazzclubeineen, silkkimekkoineen ja plyymeineen edustanut kaikkien suomalaisten aikakautta. Mutta onneksi ihan jo Tampereellakin löytyy myös niitä museoita, jotka kertovat vaikkapa sen puuvillatehtaan tytön elämästä samaan aikaan. 

 

Kauneutta tässä näyttelyssä oli ja pitää sanoa, että sitä juuri nyt tarvittiinkin. Näyttely Paluu 20-luvulle on esillä Museo Milavidassa aina ensi vuoden maaliskuuhun saakka. Näyttelyn avoinnaolotiedot kannattaa tietenkin tarkistaa nettisivuilta, sillä tällä hetkellä kukaan ei taida tietää, miten museot ovat seuraavalla viikolla auki. Viime viikonloppuna vierailu onnistui ainakin tyylikkäästi. Näyttelytiloihin päästettiin kerrallaan vain kymmenen maskinaamaista vierasta. Ei ollut vaaraa liian pienistä turvaväleistä.