Koti 1600-luvulta ja puutarha 1700-luvulta, vierailu Louhisaaressa
Suomessa ei juuri pääse käymään 1600-luvun asuintalossa,
niitä kun ei kovin montaa ole säilynyt. Askaisissa sijaitseva Louhisaaren kartano onkin melkoinen harvinaisuus. Ja
mikä hienoa, sinne pääsee kurkistamaan, sillä se on (onneksi vielä)
Museoviraston hallinnoima museokohde. Louhisaaren historiaan kuuluivat vahvasti
Flemingit ja Mannerheimit.
Louhisaaren 1650-luvulla valmistunut päärakennus edustaa
Suomessa harvinaista palatsiarkkitehtuuria. Sen ylin ja alin kerros ovat yhä 1600-luvun asussa. Keskimmäinen kerros, varsinainen asuinkerros, on
uusittu 1700- ja 1800-luvulla ja sen huoneet edustavat tuon ajan sisustusta.
Kartanoon pääsee tutustumaan vain oppaan johdolla. Opastukset alkavat aina
tasatunnein ja kestävät vajaan tunnin.
Kartano on hieno. Sen sisustuksessa on säilynyt mm.
alkuperäisiä kattomaalauksia ja vanhoja tapetteja. Osa esineistäkin on alun
perin Louhisaaresta, osa on kansallismuseon kokoelmista.
Louhisaari kuului yli kolmesataa vuotta Fleming-suvulle ja
yli sata vuotta Mannerheim-suvulle. Suomen marsalkka C. G. E. Mannerheim syntyi
siellä vuonna 1867.
Klaus Flemingin poika, amiraali ja Suomen kenraalikuvernööri
Herman Klaunpoika Fleming (1619-1673) rakennutti Louhisaaren linnan. Seuraavat
Flemingit asuivat Louhisaaressa vain satunnaisesti. Isonvihan aikoihin kartano
rappeutui ja oli pitkään autiona. Hovijunkkari Herman Klaunpoika Flemingin
(1734-1789) aikana kartanossa vietettiin loisteliasta elämää ja linnaa myös
muodistettiin hänen ajallaan. Velkojen vuoksi Herman Flemingin perikunnan oli
kuitenkin pakko myydä Louhisaari 1791.
Uusi omistaja, everstiluutnantti C. Fr.
von Knorring korjautti linnan perusteellisesti 1792. Seuraavina vuosina
Louhisaari vaihtoi jälleen omistajia, kunnes ensimmäinen Suomeen asettunut
Mannerheim, majuri Carl Eric Mannerheim osti sen 1795. Solmittuaan 1796
avioliiton Vendla Sofia von Willebrandin kanssa hän asettui perheineen asumaan
Louhisaareen, jonka maanviljelyksen edistämisestä ja puutarhanhoidosta hän oli
erityisen kiinnostunut. Heidän poikansa Carl Gustaf Mannerheim (1797-1854)
toimi maaherrana ja Viipurin hovioikeuden presidenttinä sekä saavutti
maailmanmainetta hyönteistieteilijänä. Hän solmi 1832 avioliiton Eva Wilhelmina
von Schantzin kanssa (k. 1895). Heidän poikansa, Suomen marsalkan isä,
liikemiehenä toiminut Carl Robert Mannerheim (1835-1914) omisti Louhisaaren
vuoteen 1881 asti, jolloin hän taloudellisten vaikeuksien vuoksi myi kartanon
sisarelleen Eva Vilhelminalle (1836-1905). Tämä myi kartanon 1903 ja muutti
Ruotsiin. Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim syntyi Louhisaaressa
4.6.1867 Carl Robert Mannerheimin ja Helena von Julinin kolmantena lapsena.
Molempien sukujen ja useiden eri sukupolvien muotokuvia ja
muuta esineitä löytyy yhä Louhisaaresta.
Museossa järjestetään eri maksusta myös puutarhaopastuksia. Opastus olikin todella antoisa ja mielenkiintoinen. Meille ainakin osui mitä paras opas, puutarhan perustamisesta vastannut museopuutarhuri
Aaja Peura, joka kertoi Kalmin periaatteista, eri kasveista ja myös kasveihin liittyviä
tarinoita.
Louhisaaren kartanolinna on avoinna kesäaikana ti-su 11-17,
opastukset järjestetään tasatunnein. Louhisaaren museoon käy maksuksi myös
Museokortti.
Ihan uskomattoman ihana kohde. Hienoa, että se on vielä säilynyt Museoviraston hallinnassa. Leikkausuutisten myötä ei aina voi olla ihan varma mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Harvinainen helmi. Kiva että sinne tuodaan hyöty/koristepuutarhakin.
VastaaPoistaTodellakin. Itselle ehkä paikkana liian tuttu, koska tullut käytyä usein jo lapsuudessa. Mutta nyt oikein hämmästyin, miten hieno se onkaan. Lisäksi on tehty tyylikkäitä uudistuksia, mm. museokaupan ja wc-tilojen suhteen.
PoistaKaunis klassinen rakennus jota Ruotsissa varmaan kutsuttaisiin linnaksi. On se hyvä että näitä vanhoja rakennuksia vaalitaan.
VastaaPoistaMuuten... minä en ymmärrä tuon näköjään Suomessa niin suositun laatikkoviljelyvimman perään. Mikä siinä on niksinä? Selkää se ehkä säästää... Kauniita nuo laatikot eivät toki ole, ainkaan omasta mielestäni. Ei ne oikein sovi ainakaan yksityispihamaalle, ehkä takapihalle. Tulee mieleen teidän talon piha joka on niin ihanan luonnollinen ja perinteinen tyyliltään, niin kuin pihan pitää ollakin ja missä minä viihtyisin.