Lapin maisemia ja värejä - Särestöniemessä

Blogia jo jonkun aikaa seuranneet ovat jo tietoisia, että pidän Reidar Särestöniemen värikkäistä maalauksista. Turun taidemuseossa oli keväällä upea näyttely: Harvoin lempeä tuuli puhaltaa arktisille jängille. Siitä näyttelystä voi lukea täältä. Tuon näyttelyn myötä kiinnostus Särestöniemen taiteeseen ja hänen elämäntarinaansa heräsi taas. Viime viikonloppuna tarjoutui mukava mahdollisuus vierailla Kittilän Kaukosen Särestössä. Paikassa, jossa Reidar Särestöniemi eli käytännössä koko elämänsä.

Olin vieraillut Särestössä sillä edellisellä Lapin käynnilläni, josta tosin oli jo 20 vuotta aikaa. Tuolloin saimme opastuksen Reidarin veljeltä, joka asui vanhassa Särestössä. Tällä kertaa oppaana oli museon oma opas, joka mielenkiintoisesti kertoi Reidarin perheen elämästä ja taiteesta. Oppaan asiantuntevaa selostusta oli niin mukava kuunnella, kun hän vielä opasti reilusti omalla murteellaan.

Reidar syntyi vuonna 1925 perheen kuopukseksi. Äiti Alma oli harras lestadiolainen, joka kuitenkin ehkä parhaiten ymmärsi kuopuksensa luovuutta ja erikoislaatuisuutta. Äidin veli, eno Alfred auttoi Reidaria pääsemään taideopetukseen. Hän opiskeli mm. Helsingissä ja Leningradissa. Ensimmäisen oman näyttelynsä Reidar piti Helsingissä vuonna 1959. Yleisö ja arvostelijat ihastuivat Särestöniemen taiteeseen. Reidarin värimaailma, jota hän kuvailee pohjoisen väreiksi, poikkesi tuon ajan hallitsevasta taidesuunnasta.

Vanha Särestö

Ounasjoki, sauna ja kolme metriä syvä uima-allas, johon Reidarilla oli tapana hypätä saunan katolta. Oikealla Reidarin saunataidetta.

Lapin aiheet ja Reidarin ulkoinen olemus kiinnostivat myös aikakauden julkkispiirejä presidenttiä myöten. Turisteja kävi myös tiettömän taipaleen takana Särestöniemessä. Taiteilija myös vaurastui taiteellaan ja saattoi korvata opinnoistaan aiheutuneet kulut vanhemmilleen. Vuonna 1974 Reidar Särestöniemelle myönnettiin taiteilijaprofessorin arvonimi.



Oikealla Reidarin syntymäkodin kivijalkaa.



Vuonna 1965 hän rakensi vanhan Särestön lähelle oman ateljeerakennuksen. Sen viereen valmistui 1972 Reima ja Raili Pietilän suunnittelema galleriarakennus. Galleriatilat tavallaan ympäröivät rakennuksen keskellä sijaitsevaa parimetriä syvää uima-allasta.

Uudenvuoden yönä 1977 ateljeekoti tuhoutui tulipalossa. Ei kulunut vuottakaan, kun uusi komea ateljeekoti valmistui hieman kauemmaksi vanhoista rakennuksista.

Toukokuussa 1981 Reidar kuoli Särestöniemessä. Vuonna 1984 Särestöön tehtiin tie ja paikka avautui museona, joka on avoinna ympäri vuoden.

Koska tämä vuosi nyt on laskettu näitä museokäyntejä, niin jatketaan sitten vuoden loppuun saakka. Tämä oli siis 58. museokäyntini tänä vuonna.