Vanhoja reissuja muistellen - Sveitsin liikennemuseo Luzernissa
Kauniissa Alppien ympäröimässä Luzernin kaupungissa sijaitsee Sveitsin liikennemuseo.
Tässä museossa olemme käyneet vain aikuisten kesken. Itse olen käynyt museossa ensimmäisen kerran aikanaan 1980-luvulla Interrail-matkallani. Syksyllä 2009 teimme taidemuseomatkan Baseliin ja päätimme viettää siitä reissusta yhden päivän erilaisissa maisemissa ja matkustimme junalla Luzerniin. Kaupunki onkin kaunis, kirkasvetisen järven rannalla. Tunnetuin nähtävyys lienee Euroopan vanhin, maalauksin koristeltu puusilta - tai sen kopio. Siltahan oli rakennettu kai jo 1300-luvulla ja 1500-luvulla se koristeltiin kuvatauluilla. 1990-luvulla silta tuhoutui tulipalossa, mutta sen tilalle rakennettiin vanhan sillan kopio.
Kävelimme noin puolen tunnin matkan keskustasta liikennemuseoon. Paluumatkan takaisin keskustaan teimme aika hienolla 1900-luvun alussa rakennetulla siipirataslaivalla. Liikennemuseon kohdalla järven rannassa on oma laivapysäkki.
Museo teki aikanaan 1980-luvun puolivälissä tähän Interrailmatkaajaan suuren vaikutuksen. Eihän silloin Suomessa oltu totuttu museoihin, joissa saisi jotakin tehdä - testata ja kokeilla. Museotekniikka tuntui niin modernilta. Vuosikymmenten aikana ovat museot Suomessakin muuttuneet ja ehkä ennen kaikkea tämä matkailijakin on nähnyt jo monenlaista muuta. Kuitenkin tuo liikennemuseo vaikutti vieläkin varsin mielenkiintoisesti rakennetulta.
Jo pelkästään museorakennusten ulkoseinien "koristelut" olivat aika hienoja.
Museossa on isot osastot tieliikenteelle, raideliikenteelle, ilmailulle ja vesiliikenteelle. Mutta yllättävän suosittua oli esimerkiksi mahdollisuus harjoitella pyöräilemistä pihamaalla. Näin suomalaisena ei ymmärrä, että pyöräilykin olisi joillekin aikuisille uutta ja merkillistä. Mutta kovasti siihenkin jonotettiin.
Tässä museossa olemme käyneet vain aikuisten kesken. Itse olen käynyt museossa ensimmäisen kerran aikanaan 1980-luvulla Interrail-matkallani. Syksyllä 2009 teimme taidemuseomatkan Baseliin ja päätimme viettää siitä reissusta yhden päivän erilaisissa maisemissa ja matkustimme junalla Luzerniin. Kaupunki onkin kaunis, kirkasvetisen järven rannalla. Tunnetuin nähtävyys lienee Euroopan vanhin, maalauksin koristeltu puusilta - tai sen kopio. Siltahan oli rakennettu kai jo 1300-luvulla ja 1500-luvulla se koristeltiin kuvatauluilla. 1990-luvulla silta tuhoutui tulipalossa, mutta sen tilalle rakennettiin vanhan sillan kopio.
Kävelimme noin puolen tunnin matkan keskustasta liikennemuseoon. Paluumatkan takaisin keskustaan teimme aika hienolla 1900-luvun alussa rakennetulla siipirataslaivalla. Liikennemuseon kohdalla järven rannassa on oma laivapysäkki.
Museo teki aikanaan 1980-luvun puolivälissä tähän Interrailmatkaajaan suuren vaikutuksen. Eihän silloin Suomessa oltu totuttu museoihin, joissa saisi jotakin tehdä - testata ja kokeilla. Museotekniikka tuntui niin modernilta. Vuosikymmenten aikana ovat museot Suomessakin muuttuneet ja ehkä ennen kaikkea tämä matkailijakin on nähnyt jo monenlaista muuta. Kuitenkin tuo liikennemuseo vaikutti vieläkin varsin mielenkiintoisesti rakennetulta.
Jo pelkästään museorakennusten ulkoseinien "koristelut" olivat aika hienoja.
Museossa on isot osastot tieliikenteelle, raideliikenteelle, ilmailulle ja vesiliikenteelle. Mutta yllättävän suosittua oli esimerkiksi mahdollisuus harjoitella pyöräilemistä pihamaalla. Näin suomalaisena ei ymmärrä, että pyöräilykin olisi joillekin aikuisille uutta ja merkillistä. Mutta kovasti siihenkin jonotettiin.
 |
| Alppien rautateillä aikanaan käytössä ollut lumilinkoveturi. Joitakin (!) vierailijoita kiinnosti nähdä myös junan alle, ja sekin oli huomioitu. |
 |
| Auto-osastolla museoesineet oli sjoitettu tuollaisiin vasemmalla näkyviin "hyllyihin". Niitä sitten esiteltiin tiettyinä aikoina - nauhalta tuli seltostus ja auto tuli tuollaisella nostimella sitten esille. Ihan hienoa, mutta tietenkin, jos olisi halunnut ihan itsekseen tutkia. |
Kommentit
Lähetä kommentti