Nuuttipukkeja

Lupasin kirjoittaa yhdestä mieliperinteestäni - eli nuutinpäivästä ja nuuttipukeista. Ensi sunnuntaina vietetään siis tuota joulun päättymispäivää. Sanonnan mukaanhan "Hyvä Tuomas joulun tuopi paha Nuutti pois sen viepi.” Joulurauha ja joulujuhlat päättyivät nuutinpäivään. Tällöin aloitettiin taas arkityöt ja viimeistään syötiin ja juotiin joulun ruuat ja -juomat.

Nämä aikuiset Nuuttipukit vierailivat pari vuotta sitten Uudenkaupungin museossa.

Yleisesti muualla maailmalla joulun lasketaan loppuvaan loppiaisena, eli kolmantenatoista päivänä joulusta, mutta Suomessa ja Ruotsissa – osin Norjassakin joulu on loppunut kahdentenakymmenentenä päivänä joulusta. Ruotsalaisessa kalenterissakin tammikuun 13. päivän nimi on ”Tjugondag Jul”.

Nuutinpäivänä on Nuutin nimipäivä. Nimi Nuutti on johdos ruotsalaisesta nimestä Knut ja tanskalaisesta nimestä Knud. Nimi tarkoittaa ylpeää ja reipasta. Nuutinpäivä on Tanskassa eläneen pyhän Knud-prinssin muistopäivä. Nuutin nimipäivän sijainti kalenterissa on vaihdellut. Nykyisellä paikallaan - 13.1. Nuutin nimipäivä on Suomen almanakassa ollut vuodesta 1708 lähtien. Tätä ennen se oli nimenomaan sinä päivänä, kun tämä Knud-pyhimyksen muistopäivä oli, eli 7.1.  Aikanaan kansanperinteen mukaan myös nuutinpäivän perinteet ovat ajoittuneet tuohon loppiaisen jälkeiseen päivään.

Sata vuotta vanha Nuuttipukin naamio. Kuva on kopioitu Museoviraston nettisivuilta.

Täällä Vakka-Suomessa ja Satakunnassa - paikoin myös muuallakin nuutinpäivään liittyy yhä erityistä perinnettä - talosta taloon kiertelevät nuuttipukit. Nuuttipukkiperinnettä tavataan myös tietyissä osissa Ruotsia ja Norjaa sekä Ahvenanmaalla. Nuuttipukkiperinne on tullut meille Suomeen aikanaan juuri Ruotsista.
Ahvenanmaalainen postimerkki vuodelta 2002, aiheena nuuttipukit.

Vanhimmat kirjalliset kuvaukset nuuttipukeista 1800-luvun puolivälistä kertovat, että nuuttipukit olivat yleensä nuoria miehiä, jotka kulkivat talosta taloon tarkoituksenaan pääasiassa saada talon loput joulusahdit ja –oluet juotavaksi. Miesryhmästä yleensä vain yksi puettiin nuuttipukiksi: nurin käännetty turkki, tuohesta tehty kasvonaamari, paperinen hiippalakki ja vielä sarvet päässä. Nuuttiseurue pelotti etenkin naisia, sillä miehet käyttäytyivät riehakkaasti. Yksi vanhimpia muistiin kirjattuja nuuttipukkien loruja oli esimerkiksi seuraavanlainen:

Muari kulta mustapillu,
jos mun nälkäni tietäisit,
niin kiiruusti aittaasi riäntäisit
ja keikutellen kellariin,
ja toisit siältä syätävätä
ja hyvää olutta juotavata

Ajan kuluessa koko seurue pukeutui nuuttipukeiksi, edellä mainittuun tapaan tai esim. nuoret miehet pukeutuivat naisiksi. Seurue liikkui yleensä reellä tai kelkalla ja piti kovaa meteliä. Seurue tuli talon ovelle ja kysyi, saako Nuutti tulla. Taloista toivottiin saatavan nimenomaan olutta, mutta myös muuta syötävää, jotka kerättiin rekeen. Jos talosta sai jotain, kiitettiin siitä esittämällä esim. jokin loru, jos taas ei saatu, saatettiin talon väestä laulaa jokin pilkkalaulu. Kierroksen lopuksi kokoonnuttiin johonkin isompaan taloon, jossa sitten ”saalis” juotiin ja syötiin ja saatettiin tanssiakin. Nuutintanssit ovatkin sellainen perinne, joka on osittain uudelleenkin lämmitettynä jatkunut esim. Kustavin – Taivassalon seudulla.

Satakunnan museossa Porissa oli 2004 näyttely nuuttipukeista. Kuvat näyttelyn lehdistömateriaalista (kuvaaja Pentti Pere).

Nuutipukkien pyrkimyksenä oli pysyä tuntemattomina koko kierroksen ajan, kun taas isäntäväki koitti parhaan kykynsä mukaan selvittää pukkien henkilöllisyyden. Sinä päivänä torpan pojatkin saattoivat vierailla isoissa taloissa, joissa ei muuten käyty. Saatettiin myös lorujen ja laulujen avulla puhutella sosiaalisesti ylempiä tavalla, jota ei muuten käytetty. Nuutinperinne oli tietynlaista kyläyhteisön yhteistä leikkiä. Nuutteja oli kohdeltava hyvin, jotta nämä nuoret miehet olisivat taas kesällä tulleet vastavuoroisesti talon talkoisiin yms. Vaikka nuuttipukkeja tavallaan pelättiin, oli talolle myös kunnia-asia, jos siellä vieraili paljon pukkeja. Nuuttipukit eivät montaa vuotta käyneet talossa, josta ei saanut palkkiota ja se ei ollut välttämättä talolle eduksi.

Vaikka perinne onkin säilynyt on se muuttanut aika paljon muotoaan. Nykyään nuuttipukit ovat pääasiassa lapsia. Maaseudun kyläyhteisöissä nuuttipukkiperinne säilyi pidempään aikuisten tapana. Vielä 1970-luvulla esimerkiksi maaseudun kylissä ovat kiertäneet nimenomaan nuoret aikuiset miehet talosta taloon. Enää ei kuitenkaan välttämättä haluttu talojen joulusahteja, vaan kierroksella oli jo muunlainenkin tarkoitus.


Uudenkaupungin kaupunkialueella nuuttipukkeina kiersivät 1920-30-luvuilla vielä nuoret miehet, tosin joskus joku tyttökin saattoi olla mukana. Nuuttipukkeihin suhtauduttiin ajoittain penseästi, sillä he olivat tosiaan vähän pelottavia ja rajujakin.  Päällään heillä oli yleensä käännetty kelsiturkki ja jokin naamari. He esittivät talossa jonkun aiheeseen liittyvän lorun. Palkkioksi heille annettiin nyyttejä, joihin oli kerätty jouluisia piparkakkuja ja esim. kuivattuja hedelmiä. Sotien jälkeen, 1950-luvulta lähtien Uudenkaupungin nuuttipukit olivatkin jo pääasiassa lapsia - niin tyttöjä kuin poikiakin.

Kuva on kirjasta: Uusi ajantieto (WSOY)
Lapset pukeutuivat 1960-70-luvuilla yleensä vanhoiksi muoreiksi ja papoiksi ja kiertelivät naapurustossa ja muiden tuttujen luona. He lauloivat tai esittivät lorun tai runon ja saivat palkaksi pipareita tai hedelmiä. Nuuttipukkien luonne muuttui siis kevyemmäksi ja hilpeämmäksi. Viime vuosikymmeninä nuuttipukit ovatkin olleet pääasiassa erilaisiin fantasia-asuihin pukeutuneita lapsia.

Uusikaupunkilaisia nuuttipukkeja 1950-luvun lopussa. Kuvat Uudenkaupungin museosta.
Nuuttipukkiperinne on siis meidän paikallinen versio eräänlaisesta karnevaaliperinteestä. Karnevaalit ja siihen liittyvä juhlinta ja pukeutuminen  - tai naamioituminen liittyivät juuri aina jonkun ajanjakson taitekohtaan. Nuutinpäivä ja sen kiertueet ovat siis joulun loppumiseen ja vuoden vaihtumiseen liittyvää karnevaaliperinnettä. Ja karnevaaliperinteeseen taas on kaikkialla liittynyt kiertueet, naamioitumiset ja uskalias käyttäytyminen. Erilaiset naamiokiertueet ovat siis kansainvälistä perinnettä, jotka eri maissa ja niiden eri alueilla ovat saaneet omia nimityksiään ja sijoittuvat eri tilanteisiin ja aikoihin. Suomen kansanperinne on saanut vaikutteita niin idästä ja lännestä. Meidän täkäläiset perinteet pohjautuvat pääasiassa ruotsalaiseen ja eurooppalaiseen perinteeseen ja itäisessä Suomessa taas itäiseen, karjalaiseen ja ortodoksiseen perinteeseen.
Vehmaalaisia nuuttipukkeja 1960-luvun alussa: Kuva: Matti Jalava

Kalantilaisia ja uusikaupunkilaisia nuuttipukkeja 1970-luvulla. Kuvat Uudenkaupungin museosta.
Nuuttipukkiperinne on varsin paikallinen ja pienellä alueella nykyään tunnettu perinne. Se ei ole levinnyt yleiseksi valtakunnalliseksi nykyperinteeksi kuten esim. pääsiäisen virpomisperinne. Nuuttipukkiperinteen ylläpitäjät ovat pääasiassa ne äidit ja isät, jotka ovat itse aikanaan kiertäneet nuuttipukkeina. Nykyään pukit pukeutuvat erialisiin naamiaisasuihin ja kiertävät pääasiassa naapurustossa ja tuttujen luona. Saaliiksi saadaan suklaapatukoita, lakupötköjä ja rahaakin.  Olen kuullut aikanaan erään paikkakunnalle muuttaneen kauppiaankin ihmetelleen, miksi laksritsit loppuivat ennen nuutinpäivää – hänelle kun ei oltu kerrottu tästä paikallisesta tavasta. Yhä vielä paikalliset kaupat nostavat tammikuun alussa niin lakritsit kuin Pätkiksetkin paremmin esille.

Viime vuosikymmenen aikana vierailulla käyneitä nuuttipukkeja.
Nyt toivon teiltä lukijat kommentteja. Kerro ja muistele omia nuuttipukkeilujasi. Vai kuulteko kenties Nuuttipukeista ensimmäistä kertaa?
Kuva lisätty 10.1.13. Paikallisen S-marketin nuutinpäivää varten esille laitetut suklaat, tikkarit ja lakritsit.


Kommentit

  1. Kiersimme lapsina naapureissa nuuttipukkeina ja saimme mm.pipareita,omenoita ja suklaata palkaksi. Esitimme lauluja ja runoja. Pukeuduimme kotoa löytyneisiin (aikuisten) vaatteisiin ja kasvot peitettiin huiveilla tai sukkahousuilla. Pumpulilla pyöristettiin posket:)Tämä oli tapana 1960-luvulla Arvassalon kylässä Uudenkaupungin maalaiskunnassa. Aikuisena olin ystävieni kanssa nuuttipukkina 1980-luvun alussa Kustavissa,jossa yhä edelleen järjestetään nuuttitanssit. Omat lapseni ovat kiertäneet ahkerasti nuuttipukkeina Haapaniemen ja Sundholman alueella 1980- ja 1990-luvuilla.Heillä saattoi olla ns. roolivaatteita ja ohjelma sen mukainen. Erikoisin palkka heille oli jäätelökakku! Kylään muuttanut uusi asukas ei ollut tietoinen nuuttiperinteestä eikä hänellä ollut muuta tarjota. Hyvin se kakku lapsille maistui. On mukava saada nuuttipukkeja vierailulle.
    t. Tuula-Riitta

    VastaaPoista
  2. Lapsina 70-luvulla käytiin Nuuttina kiertämssä Santtiossa. Meidän porukassa oli isosiskoni lisäksi luokkakaverini sekä tämän isosisko. Pukeuduttiin hassusti ja meikattiin ja käytiin laulamassa. Yhtenä vuonna ohjelmassa taisi olla "Pikku Kallen Päivän Huuli" (http://www.youtube.com/watch?v=WQf5hVBxdBQ).

    Yleensä saatiin karkkia tai pipareita, mutta kiertueemme kohokohta oli vähän syrjässä oleva talo, jossa saimme aina rahaa, aika isoltakin tuntuvia summia. Luulen, että vanhus oli jo huonojalkainen, eikä muita vieraita juuri käynyt, joten lasten vierailu nuuttina oli ehkä hänellekin tärkeä juttu.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Tuula-Riitta ja Markku muisteluista. Sellaistahan se tosiaan oli. Muutkin voisivat laittaa vielä muistojaan!

    VastaaPoista
  4. Muksuna (Porissa) kierreltiin, nuuttina laulamassa serkkujen kanssa, siihen aikaan se olikin "tuottavaa" puuhaa sillä saimme karkkia vähintään kuukauden tarpeeksi. Tosin siihen aikaan kun viikon namut oli se yksi suklaa pötkö.

    Omien lasten kanssa vm. -90 ja -94. Kierreltiin 1995-2002, jolloin jo osissa taloja ei avattu ovia, tai oltu varauduttu nuuteihin. Vanhat ihmiset olivat innoissaan ja usein muistelivat omia nuuttireissujaan.
    Toiset antoivat rahaa, josta muksut olivat pettyneitä, sillä se ei saanut aikaan näyttävää pottia jota sitten voi kaverien kanssa vertailla.

    Lapset lauloivat perinteisen nuuttilaulun:
    NUUTIPUKKI, NUUTIPUKKI HAUSKA VEIKKO ON
    JOKA TAMMIKUUSSA HAUSKAT SANAT SUUSSA,
    NUUTIPUKKI, NUUTIPUKKI HAUSKA VEIKKO ON!
    ANNA KARKIT MEILLE HYVÄ MIELI TEILLE
    NUUTIPUKKI, NUUTIPUKKI HAUSKA VEIKKO ON!

    Itse lauloimme -70-luvulla, ratiriti rallaa ja silläkin tuntui saavan karkkia ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina muistelusta. Tuollaista nuuttilaulua en ole kuullutkaan.

      Poista

Lähetä kommentti