Sikses kiva paikka

Niin, näiltä kuvilta ei varmaan kukaan somea seuraava ole voinut välttyä. Ensin syksyllä Tukholman Modernin taiteen museosta ja nyt talvella Helsingistä. Pilkkuja, pisteitä, kurpitsoja. Mutta ei se mitään, kirjoitan siitäkin huolimatta. Viime viikonlopun ajelulla ehdittiin valotaiteen lisäksi käydä niitä pilkkuja ihmettelemässä Tennispalatsissa. On niin hienoa, kun museot ovat pitkään avoinna, myös loppiaisena.    Helsingin kaupungin taidemuseossa on vielä viikon ajan esillä japanilaisen Yayoi Kusaman taidenäyttely In Infinity. Taiteilija on lausunut tästä näyttelystä: Sydämeni on täynnä ihmetystä kun mietin, miten upea tästä hienosta näyttelystä tulee. Rakkaat kauniin Helsingin asukkaat, pyydän, että päästätte taiteen voiman elämäänne ja olette ikuisesti kiitollisia maailmankaikkeudelle. Haluan omistaa tämän rakkauden ja rauhan viestin kaukaa Japanista rakkaille helsinkiläisilleni . No, kaipa tätä viestiä saivat nauttia myös ei-helsinkiläiset. HAMin näyttely on täm...

Lux Helsinki valaisee Kauppatorin komeimmat julkisivut festivaalin ajaksi. Kaupungintalon, Ruotsin suurlähetystön, Korkeimman oikeuden palatsin, Presidentinlinnan sekä Lampan ja Goviniuksen talon fasadit loistavat merelle päin – kaupungin siluetti hehkuu talven pimeydessä. Upeaa kokonaisuutta voi ihailla Kauppatorilla sijaitsevalta valokuvaustasanteelta. (teksti luxhelsinki.fi) Valotaide ja erilaiset valoviikot ovat vuosi vuodelta lisääntyneet eri kaupungeissa. Tampereella ovat omat Valoviikkonsa, Oululla Lumonsa, Jyväskylällä Valonkaupunkinsa, Turulla Satusiltansa ja Raumallakin pitsiset valoteoksensa jne. Valotaiteella on sellainen hieno ominaisuus, että sitä ei välttämättä koeta edes taiteeksi. Ei ehkä onneksi taiteilijoiden kannalta, mutta kaupunkilaiset selvästi kokevat julkiset valoteokset ja -festivaalit tapahtumiksi, joita lähdetään kokemaan yhdessä, vaikkei esim. museoiden tai näyttelytilojen sisälle lähdettäisikään. Lux Helsinki on Helsingin kaupungin...

Elossa ollaan. Blogin luonteesta johtuen, on se ollut nyt vähän hiljaisemmalla, kun kerran ei ole vastaan tullut juurikaan uusia kivoja paikkoja tai asioita. Talvi on kuljettu tässä kodin, työpaikan ja harrastusten väliä. Parin päivän joululoma kuitenkin edessä, joten pieni vuosikatsaus voisi olla paikoillaan. Vuosi oli perheessä sellainen, kun kai tähän ikään kuuluukin. Samaan aikaan haikeutta omista nuorista etenkin heidän juhlapäivinään  (vuoteen osui niin lakkiaiset kuin rippijuhlatkin), toisaalta vähän uusia tilanteita myös edellisen sukupolven suhteen. Mutta kaiken kaikkiaan ihan hyvä vuosi - sikses. Töitä riitti ja pääasiassa terveinäkin oltiin. Kovin merkillisiä matkoja tai retkiä ei vuoteen mahtunut, teemana taisivat olla nämä naapurimaat. Pari kertaa käytiin sekä läntisessä että eteläisessä naapurimaassa. Miehelle alkuvuonna hankittu Museokortti oli toki kovassa käytössä (itse pääsen toisella kortilla museoihin ilmaiseksi). Vuoden museokäynneistä jäivät päälimmäi...

Vähän aikaa sitten matkailuharrastajien Twitterchatissa kyseltiin, että tekeekö harrastusmatkoja. Enhän minä, en käy golfaamassa tai juoksemassa maratoneja eri maissa. Mutta sittenkin, matkailenhan vaikka museoiden ja näyttelyiden takia. Ja olen minä matkaillut myös koripallon johdosta. Niin nytkin. Vuorossa oli äidin ja nuoren spesiaalimatka. Nuori joutui ottamaan sponsorin mukaan matkalleen ja äiti sai nauttia melkein parhaasta mahdollisesta seurasta. Matkakohde valikoitui tosiaan koripallon mukaan. Aika- ja rahavarat eivät tällä kertaa riittäneet valtameren takaisen liigan otteluihin. Seuraavaksi mietittiin mahdollisia kaupunkeja Euroopassa, joissa pääsisi katsomaan kansainvälisiä koripallopelejä. Espanja kiinnosti, pelaahan siellä useassa joukkueessa myös tuttuja Susijengi-pelureita. Loppujen lopuksi matkakohteeksi valikoitui kuitenkin Liettua ja Vilna. Aikaa oli matkaan käytettävissä alle viikko ja rahakin toki rajallista. Koripallo on liettualaisten kansallislaji, kuten matk...

Syyskuun lopussa avautui Tartossa uusi komea Viron kansallismuseo. Me kävimme museossa, kun se oli ollut avoinna kolmisen viikkoa. Aikaa museossa vierähti kolmisen tuntia. Museo on koko Baltian suurin ja sen sijaintipaikkakin on melko erikoinen.   Ranskalaisten arkkitehtien suunnittelema 350 metriä pitkä museorakennus sijaitsee entisen Neuvostoliiton sotilaslentokentän päällä pari kilometriä Tarton keskustasta. Ensivaikutelma museosta oli rauhallinen. Ehkä sen takia, että olimme oven takana heti aamulla sen avautuessa. Sisäänkäynnin jälkeen avautuu vielä korkea ja avara aula, jossa on isot ikkunat ja nahkasohvia oleskelua varten. Aamupäivän aikana museossa kyllä vilkastui. Kun me lähdimme pois, oli lipunmyynnin jono jo melko pitkä. Museon varsinainen perusnäyttely Kohtaamisia on rakennettu Viron aikajanaksi, jota edettiin nykyajasta kivikauteen. Aikajanalla edettiin yksittäisten esineiden, filmien ja äänten avulla. Erilaisia kosketusnäyttöjä oli runsaasti, tällaisen ...

Tylsä bloggari kirjoittaa näyttelystä, joka oli avoinna viimeistä päivää juuri tänään. Heinäkuun alussa Tallinnan Kumu-taidemuseossa avautui Runous ja ahdistus –niminen näyttely, joka päättyi nyt lokakuun loppuun. Tylsä kun olen, niin esittelen kuitenkin tämän kauniin näyttelyn. Näyttely esitteli 1800-luvun viktoriaanista naisten pukeutumista. Näyttely oli koottu venäläisen keräilijä Aleksandr Vassiljevin yksityiskokoelmista. Samasta kokoelmasta oli muuten myös se pari vuotta sitten Kumussa esillä ollut hieno ArtDeco –näyttely ,   joka silloin(kin) aiheutti meille matkan Tallinnaan.     Aleksandr Vassiljev on venäläisen televisiokanava Ostankinon suositun tyyliohjelman juontaja, hän on tehnyt teatterilavastuksia ja suunnitellut puvustuksen useisiin ooppera- ja balettiesityksiin, näytelmiin ja elokuviin, kirjoittanut lähes 40 kirjaa muodin historiasta, tuottanut useita dokumenttielokuvia, toiminut opettajana ja käynnistänyt erilaisia muotihankkeita. Hänen...