Sikses kiva paikka

Autoillessa pitää keksiä jatkuvasti uusia ajelureittejä ja pysähtymispaikkoja. Kangasalan Mobiliastakaan ei vaan voinut ajaa suoraan kotiin. Museosta otetusta esitteestä selvisi, että Kangasalassa sijaitsee useampiakin näkötorneja. Yksi olisi ollut ihan Mobilian alueella, Vehoniemen näkötornissa olimme joskus poikenneet ja yksi olisi ollut ihan Kangasalan keskustassa. Haralanharjun näkötorni kiinnosti kuitenkin eniten. Harju, tai oikeammin mäki, on paikka, jossa Sakari Topelius tiettävästi runoili kaikkien tunteman runonsa Kesäpäivä Kangasalla. Haralanharjulla on siis suuri symbolinen merkitys Kangasalalle. Harjulla sijaitsee näkötorni, jonne opastetaan mm. Tampere-Jyväskylä -tieltä. Perille johtaa hyväkuntoinen asvaltoitu tie. Harjulle rakennettiin ensimmäinen puinen näkötorni 1890-luvulla. Tämä näkötorni paloi vuonna 1922. Uusi valmistui kymmenen vuoden kuluttua. Alueen kotiseutuyhdistys piti näkötornia kunnossa ja se remontotiin 2000-luvun alussa. Mutta kesällä 2007 tämäkin ...

Kangasalla sijaitsee Suomen tieliikennemuseo Mobilia . Eräs tämän kesän ajeluista osui myös sinne. Kyseessä on valtakunnallinen erikoismuseo, ei siis "mikä tahansa automuseo". Autojakin toki on esillä, mutta museon alaisuuteen kuuluu hyvin monipuolinen ja laaja aihepiiri. Tänä kesänä museossa on ollut esillä näyttely suomalaisesta automatkailusta, etenkin asuntovaunuilusta. Auto edessä, mökki takana -näyttelyssä kerrottiin automatkailun historiaa, esiteltiin eri aikaisia asuntovaunuja ja -autoja.   Ihan mielenkiintoista. Vaikka automatkailua olemme paljonkin harrastaneet, en ollut koskaan aiemmin edes käynyt asuntovaunussa tai -autossa. Nyt siihenkin oli mahdollisuus. Esillä oli vanhojen vaunujen lisäksi upouudet myyntiesittelyssä olleet asuntoauto ja -vaunu. Oli myös mukavaa istuskella katselemassa erilaisia eiheesta kertovia vanhoja filmejä. Leevi Launnon vuonna 1950 rakennettu asuntovaunu on kyllä aika hieno! Automatkailun historia Suomessa on yhtä vanha kuin ...

Loimaa on mielessäni vähän samanlainen kuin Lohja. Sen läpi - tai ennemminkin ohi - ajetaan. Loimaalla järjestetään kuitenkin aina elokuun ensimmäinen lauantai perinteinen rompetori. Se on lajissaan niitä mukavimpia. Romutorin järjestää Peltoisen asukasyhdistys. Koko kaupunki tuntuu kuitenkin olevan tapahtumassa mukana. Keskustan liikkeet järjestävät omia pihamarkkinoitaan ja olipa jopa korisseura tuonut myyntipöytänsä ulos ja myivät rompetarjouksella fanituotteitaan.   Itse romutorille on vaivainen kahden euron pääsymaksu. Myyjiä on satoja. Myyntipaikat sijaitsevat aivan kaupungin keskustassa, rautatien "toisella puolen" mm. katujen varsilla. Monenlaista olisi taas ollut tarjolla. Meidän perheen ostokset rajoittuivat vitosen peilikaappiin - sekin samanlainen, jonka jo aiemmin olimme toiselta romutorilta ostaneet. Voisi siis todeta kompromissiostokseksi. Ehkä rumin esine, jonka olen nähnyt! Ja toi tausta oli muuten muovia.

Tammisaareen saapui Suomiretki-päivän iltana ukkoskuuro. Sadetutkan mukaan Hangossa ei sataisi, joten suuntasimme siis illaksi Hankoon. Nyt tultiin matkailukaupunkiin. Sen huomasi jo vaikka siitä, että kaupungin matkailutoimisto oli arkipäivänäkin avoinna iltakuuteen saakka. Ei muuten ole enää kovin yleistä.  Olimme päiväretkellämme keskiviikkona. Hangon itäsatamassa on kesäkeskiviikkoisin ja -perjantaisin iltatori. Väkeä olikin liikkeellä valtavasti, niin myös kaikenlaisia myyjiä. Ostimme evästä ja kävelimme Kasinon rannan kallioille nauttimaan maisemasta.     Tai niin, surullistahan se oli. Kaupunki täynnä matkailijoita ja kolmenkymmenen asteen helle. Kukaan ei ollut uimassa tai uimarannoilla. Sinilevä oli saavuttanut myös Hangon kaupungin rannat (tämä tilanne oli siis viikko sitten keskiviikkona). Hankoon perustettiin kylpylä 1870-luvulla, samaan aikaan palstoitettiin suuri määrä huvilatontteja kylpylävieraiden asumista varten. Kylpyläkaupunkina Hanko...

Lohjalta ajeltiin Vohloisten kautta (oli vaan mukavan näköinen tie) kohti Tammisaarta. Hetken mielijohteesta käännyttiin kuitenkin Snappertunaan. Ihan vaan sen tähden, ettemme siellä muistaneet koskaan käyneemme. Snappertunassa oli kaunis kyläkeskus, keltainen puukirkko 1700-luvulta, pappilarakennus ja muutamia punamullalla maalattuja rakennuksia. Kun kerran täällä oltiin, poikettiin myös Raaseporin linnanraunioilla. Sitä ennen yllätimme kuitenkin itsemme ja poikkesimme jonkun kotipihallaan pitämään kahvilaan. Useat itse tehdyt opaskyltit houkuttelivat katsomaan, millainen oli "Classic car cafe" . No, hyvää mehua ja piirakkaa oli.  Korkealla kalliolla sijaitsevat Raaseporin rauniot ovat jäänteitä ilmeisesti 1300-luvulla rakennetusta ja tuolloin vielä veden ympäröimästä linnasta. Kesähelteellä matkustaminen aiheuttaa jopa tällaisille museofriikeille sen, ettei jaksa kaikkeen keskittyä. Emme siis ostaneet sinänsä edullista pääsylippua ja kiivenneet itse linnaan, vaan iha...

Onko? Otsikko nyt lähinnä viittaa ihan omaan itseeni. Se Lohjan ABC kun on se paikka Turku-Helsinki -moottoritien varrella, johon ensimmäiseksi mennään, kun pääkaupungista lähdetään kotia kohti. Ei sen takia, että se olisi jotenkin houkutteleva, mutta kun aika usein matkaa tehdään yöaikaan ja kun tullaan esimerkiksi lentokentältä, konsertista tai vaikka korispelistä, kuten eilen illalla. Eipä siinä juuri muita paikkoja ole avoinna.   Mutta mitä muuta Lohjalla voisi olla? Helteisenä keskiviikkona ajoimme ottamaan selvää. No, siis onhan Lohjalla varmaan vaikka mitä. Tunnetuin kohde taitaa olla Tytyrin kaivos ja siellä oleva museo. Sinne emme nyt menneet. Olemme viime vuosien aikana bonganneet Suomen keskiaikaisia kirkkoja ja mukana autossa kulkee Markus Hiekkasen ansiokas teos aiheesta. Lohjan keskiaikainen kirkko oli vielä käymättä.   On ymmärrettävää, että kun vanhat kirkot ovat olleet koko ajan seurakunnallisessa käytössä, on niihin pitänyt tehdä uudistuksia. Luonnoll...

  Rauma on uusikaupunkilaiselle tuttu kaupunki. Silti sinne on mukava tehdä aina "turistimatkoja". Onhan maailmanperintökohteeksikin valittu Vanha Rauma oikeasti aika hieno. Varsin perinteinen Pitsiviikko on myös tapahtuma, jonka aikana kaupunki antaa vielä parastaan. Pitsiviikko on tältä vuodelta jo ohi, mutta palataanpa vielä viikon takaisiin tunnelmiin. Jälleen kerran moni Vanhan Rauman talo oli avannut pihansa yleisölle ja siellä täällä kaupungilla kuljeskellessa olikin Kirpputori-kylttejä. Vanhan Rauman pihat ovat viehättäviä, niitä ei ole yleensä rakennettu liian paljon - niiltä ei juuti betonilaatoituksia löydy. Pitsiviikon kunniaksi vierailin pikaisesti myös Rauman museon Marelassa. Marelan museotalo on entinen laivanvarustajan koti, jossa osa huoneista kertookin kalusteineen ja esineineen raumalaisesta porvarisperheen elämästä. Näyttelytiloissa oli viikon johdosta esillä erilaisia nyplättyjä pitsejä. Ja olipa myös raumalaistaustainen Danny saanut oman näyttel...