Autoja, moottoreita ja hyvin säilyneitä puutaloja. Ruotsi-roadtrip 2024, 12.

Hjo

Ruotsissa on meitä enemmän erilaisia nostalgia- tai automuseoita. Eri yhdistykset tai yksityishenkilöt ylläpitävät erilaisia kokoelmia, jotka ovat avoinna säännöllisen epäsäännöllisesti. Meillä on tapana kesäisillä ajeluilla pysähtyä näissä, sillä minusta on hienoa, jos vapaaehtoiset pystyvät ylläpitämään tällaisia paikkoja. Nämä ovat myös niitä harvoja paikkoja, joissa olemme tarvinneet kruunuja. 

Länsirannikolta kotiin eli itään (tai koilliseen) päin ajaessa Ulrickehamnin kaupungin jälkeen tiellä oli tämä kyltti. Teimme U-käännöksen ja menimme käymään museossa. Ulricehamns bygdens motormuseum, kauhean paljon en tästä museosta löytänyt taustatietoja. 

Eläkeläismies (kuten aina) möi kutenkin liput ja tiilisestä entisestä tehdaskiinteisöstä löytyi useampikin halli niin moottoripyöriä, polkupyöriä, mopoja, autoja kuin erilaista rekvisiittaakin. Ihan hyvä pysähdys- ja jaloittelupaikka.

Yksi kolmesta - Hjo

Tätä blogia seuranneet ovat varmasti havainneet, miten Ruotsi "on täynnä" idyllisiä ja hyvin säilyneitä puutalokaupunkeja. Kolme puutalokaupunkia ovat muodostaneet oman yhteisönsä, "Tre trästäder", jonka avulla ne markkinoivat itseään etenkin matkailijoille. Me olemme aiemmin vierailleet jo Norassa, Eksjössä ja nyt oli vuorossa se kolmas, Hjo. Kaikki kaupungit ovat myös saaneet Europa Nostra -palkinnon. 

Vaikka olemmekin monissa Vänernin ja Vätternin rantakaupungissa vuosien aikana käyneet, oli Hjo ensimmäinen pysähdys Vättern-järven länsirannikolla. Idyllistä, kyllä. Kauniit hyvässä kunnossa olevat puutalot, joiden tontit päättyvät järveen. Välissä laitureita, joilta pääsisi vaikka uimaan. Vanhoja kylpylärakennuksia, höyrylaivalaitureita, nykyisiä vierasvenesatamia, jäätelökioskeja jne. 

Edellisessä postauksessa oltiin keskiaikaisissa kirkoissa.

Seuraavaksi vierailtiin Varnhemin luostarikirkossa.