Varnhem, ruotsalaisen kristillisyyden alkulähteillä, Ruotsi-roadtrip 2024, 13.

Minulla on fantasiakirjallisuuden kokoinen aukko sivistyksessäni. En tunne Arn Magnussonia, kirjailija Jan Guilloun luomaa hahmoa, joka viettää lapsuutensa ja nuoruutensa Varnhemin sisterssiläisluostarissa Ruotsin Länsi-Göötanmaalla. Luostarin raunioilla ja luostarikirkossa kuitenkin selvisi, että paikkaan tehdään myös pyhiinvaellusmatkoja Arnin jalanjäljillä. Tietämättömyydestäni  huolimatta paikka kyllä herkisti. Luostarin rauniot, upea säilynyt luostarikirkko ympäristöineen ja etenkin lähellä sijaitseva Kata Gård, Katan tila, olivat vaikuttavat. Historia ja se, että sitä jälleen ymmärsi enemmän, on kiehtovaa.

Varnhemin luostari ja luostarikirkko

Varnhemin luostari ja luostarikirkko rakennettiin noin vuonna 1150, kun alkuaan ranskalaiset sisterssiläismunkit saapuivat alueelle.  Luostarin sijainti oli ihanteellinen. Paikka oli eristäytynyt, mutta ympärillä oli hyvää viljelysmaata viljan kasvattamiseen ja niittyjä karjan laiduntamiseen. Alueelta sai kiveä, puutavaraa, puhdasta vettä sekä vesivoimaa vuorelta ja järvistä kalaa. Luostari oli omavarainen, ja päivittäiset tunnit jaettiin tarkasti hengellisiin ja fyysisiin töihin sekä lepoon. Munkit olivat taitavia maanviljelyssä ja puutarhanhoidossa, he osasivat lukea ja kirjoittaa sekä hallitsivat useita kieliä. Munkit hallitsivat myös tieteellistä lääketiedettä ja luostarin sairastupa oli avoinna myös ympäröivälle väestölle sekä matkustavaisille, jotka vierailivat luostarissa.

Luostarin pienessä museossa oleva pienoismalli, joka esittää, miltä luostari aikanaan näytti. Nyt jäljellä on enää kirkkorakennus.

Kirkko ja luostari kärsivät tulipalosta vuonna 1234, jonka jälkeen sekä luostari että luostarikirkko rakennettiin uudelleen. Kirkko vaurioitui myös tulipaloissa 1390- ja 1510-luvulla.

Katolisen luostarin kohtalo oli sama kuin niin monilla muillakin, reformaation myötä 1530-luvulla luostarit lakkautettiin ja luostarien omaisuus päätyi usein kruunulle. Kirkko säilyi, koska siitä tuli luterilainen seurakuntakirkko, mutta itse luostarirakennus raunioitui. Kirkon kunnostukseen käytettiin eri vuosisadoilla ja -kymmenillä myös rakennusaineita luostarirakennuksesta. 

Kirkosta tuli myöhemmin useiden tärkeiden ruotsalaisten, mm. neljän Ruotsin kuninkaan, yhden kuningattaren, herttuan, herttuattaren jne. hautapaikka. Kuninaallisista on haudattu ns. Eerikin suvun jäseniä: Knut Eriksson (k. 1196), Erik Knudsson (k. 1216), Erik Eriksson (k.1250) ja myös Inge vanhempi (k. 1100). Tunnetuin Varnhemin kirkkoon haudattu lienee Birger Jaarli (k. 1266), hänen toinen puolisonsa Mecthild ja hänen poikansa Erik. 

Birger Jaarlin hauta.

Vuonna 1647 kuningatar Kristiina lahjoitti kirkon kreivi Magnus Gabriel de la Gardielle. Hän oli kiinnostunut kulttuurista ja aloitettuaan kirkon korjaus- ja kunnostustyöt hän huomasi pian, että Varnhemin luostarikirkko olisi ihanteellinen hautapaikka hänelle, hänen vaimolleen ja jälkipolvilleen. Kirkon sisälle rakennettiin muistohalli ja hautakappeli koristellun rautaportin taakse. Sinne haudattiin valtakunnankansleri Magnus Gabriel De la Gardie (k. 1686), hänen puolisonsa Maria Euphrosyne (k. 1687), heidän vanhin poikansa kreivi Gustaf Adolf (k. 1695) ja tämän puoliso Elisabeth Oxenstierna (k. 1726).

Varnhemin kirkon ja luostariraunioiden yhteydessä on myös pieni luostarimuseo ja kirjakauppa. Mutta mielenkiintoinen oli myös jokunen sata metriä näistä sijaitseva Kata Gård.

Kata gård

Kristinusko tälle paikalle oli kuitenkin tullut jo ennen luostaria ja sen kirkkoa.

Alueelta on löydetty varhaiskristillinen hautausmaa, joka on peräisin viikinkiajalta, noin 800–1000-luvulta. Tämä hautausmaa sijaitsee luostarikirkon läheisyydessä, ja sieltä on löydetty useita kristillisiä hautoja. Näiden hautojen perusteella tiedetään, että kristinusko saapui tälle alueelle varhain ja alkoi juurtua paikalliseen yhteisöön ennen luostarin tuloa.

Kata-gården on viikinkiaikainen tila, jonka arkeologiset kaivaukset ovat paljastaneet rakennuksen perustukset ja rakennuksen yhteydessä olevia hautoja. Yksi haudoista oli Kata-nimisen arvovaltaisen viikinkinaisen hauta, yksi varhaiskristillisistä haudoista. Kata on tunnistettu, koska hautakivessä on riimukirjaimin kirjoitettu nimi Kata, puoliso Kättil ja veli Torgils. Katan hauta on muurattu kalkkikivikirstu 1000-luvun puolivälistä. On ajateltu, että Kata oli kartanon omistaja Varnhemissa 1000-luvun alussa. 

Katan hyvin säilynyttä luurankoa on tutkittu tarkkaan ja sen ja muiden löytöjen perusteella on voitu rekonstruoida Kataa esittävä nukke ja voidaan kertoa hänen aikaisesta elämästä Varnhemissa.

Kata-gården on itse asiassa kirkko, yksi Ruotsin vanhimmista kirkon raunioista. Kirkko on ollut yksityinen viikinkiaikainen maatilakirkko, jonka perustuksia ja krypta ovat säilyneet ja näkyvissä arkeologisten tutkimusten jäljiltä. Tämä vanhin puukirkko rakennettiin jo 900-luvulla, mutta se muutettiin pian kivikirkoksi, johon se krypta kuului. Puukirkko purettiin vasta sen jälkeen, kun kivikirkko sen ympärille valmistui. Tämän kirkkokompleksin ympäriltä arkeologit ovat löytäneet jopa tuhansia vanhoja hautoja, joista noin 300 on tutkittu. Näiden hautojen perusteella tutkijat ovat päätelleet, että kristinusko tuli tänne jo 900-luvun alkupuolella. 

Pienoismallit kivikirkosta ja sitä edeltäneestä puukirkosta tällä paikalla.

Vuonna 2017 näiden raunioiden päälle rakennettiin harjakattoinen suojakatos. Rakennuksessa ei ole seiniä, ainoastaan lattia ja katto. Lattia on keskeltä avoin ja siitä pystyy tutkimaan 1000 vuotta vanhaa kirkon rauniota. Tämä oli jotenkin vaikuttava paikka täynnä todellista historian tuntua. Osa lattiasta on lasia, jonka kautta myös Katan hauta on näkyvissä. 

Ruotsi-roadtripin 2024 edellisessä kirjoituksessa vierailtiin mm. puutalokaupunki Hjossa. Seuraavassa kirjoituksessa Örebron OpenArt -taidetta.
Seuraa blogia myös Facebookissa.