RAUMA
Jos en olisi koskaan elämässäni käynyt Raumalla. Jos olisin osunut ensimmäistä kertaa elämässäni sinne eilen, Pitsiviikon perjantaina, jolloin auriko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta - pitkästä aikaa. Näin, miten Unescon maailmanperintökohteeksi valittu Vanha Rauma oli kokonaan suljettu autoilta. Kuudensadan hyvässä kunnossa olevan koristeellisen puutalon pihat olivat parhaimmillaan. Pihat, joilla ei ole betonikivetystä ja nurmikkoa vaan luonnonkiveä tai nupukiveä, ruohoa ja kukkivia kukkia. Ainakin 40:lle pihalle pääsi vierailulle, sai kurkkia piharakennuksiin ja tutkia pihakirppisten antia. Asukkaat tervehtivät ja juttelivat, myivät kahvia tai kellarijuotavia. Katusoittajia, ei niitä, jotka soittavat haitarillaan yhtä säveltä, vaan nuoria poikia bluesbändeineen tai viuluineen. Pitsiin pukeutuneita nuoria ja vanhoja. Ja ihan oikeasti myös sitä pitsiä. Nyplääjiä, nypläystarvikkeita, valmiita pitsejä, näyttelyitä. Rauman giältä museon puutarhassa, juureen teht...