Sikses kiva paikka

Kuvanveistäjä Eila Hiltusen syntymästä tulee muutaman viikon päästä kuluneeksi sata vuotta. Hänen tunnetuin ja eniten valokuvatuin työnsä on varmasti Sibelius-monumentti Töölössä Helsingissä. Taiteilijan satavuotis-juhlanäyttely on esillä Didrichsenin taidemuseossa Helsingissä. Museo, josta on tullut viime vuosina yksi suosikeistani. Museo sijaitsee Didrichsenin perheen entisessä huvilamaisessa kodissa Kuusisaaressa Laajalahden rannassa. Museon näyttelyt ovat olleet mielenkiintoisia ja juuri sopivan laajuisia, että niihin viitsii poiketa pääkaupungissa muutenkin vieraillessa.  Näyttelyssä tulee hyvin esille Eila Hiltusen taiteen eri vaiheet, tekniikat ja tyylit. Seuralaiseni, kuski siis, tuntee melko hyvin tuon hitsaustekniikan ja yllätyksekseni vietimmekin näyttelyssä pitkään tutkien näitä pääasiassa hitsaustekniikalla valmistettuja veistoksia. Eila Hiltunen, nimetön, 1940-luku. Hiltusen varhaisimpia töitä edustavat näyttelyssä esillä olevat pronssiveistokset. Taiteilijauransa aikana

Monet matkabloggarit ja muutkin omaan somekuplaan kuuluvat ovat viime viikon aikana vierailleet Halikon kurpitsapuistossa. Rannikon puutarha on jo muutaman vuoden ajan järjestänyt kaikkien iloksi valtavan kurpitsapuiston tai -pellon, jossa vierailee kymmeniätuhansia kävijöitä. Tänäkään vuonna emme siellä käyneet. En ole koskaan (aikaisemmin) kaivertanut kurpitsalyhtyjä, enkä kyllä mitenkään viettänyt halloweeniakaan. Mitä nyt joskus, kun lapset vielä olivat lapsia, pukenut heitä johonkin koulun teemajuhlaan. Rihtinemen nokasta näkymä länteen. No, viime perjantaina kävimme ajelemassa naapurikunnan Pyhärannan rannikolla Rihtniemessä katsomassa sitä aavaa merta. Matkan varrella oli suoramyyntipiste, jossa kesäisin on myynnissä mm. marjoja ja uusia perunoita. Myyntikojun katolla loistivat kurpitsalyhdyt ja kas, herätepysähdys myyntikojulle ja auton takapenkille ilmestyi kaksi oranssia kurpitsaa.  Täällä Uudessakaupungissa on jo joitakin vuosia vietetty marraskuun alussa kaupunkitapahtuma H

Onkohan tämän blogin lukijoissa enää ketään, joka ei olisi käynyt Prahassa? Joka tapauksessa itse kävin syyskuussa (lähes) ensimmäistä kertaa Tsekin pääkaupungissa Prahassa ja kokoan ihan siltä pohjalta tämän kirjoituksen. Ajatuksena ehkä se, että mitä minä olisin halunut ennakolta tietää kaupungista. Toki Prahasta löytyy lukemattomia blogipostauksia ja suomenkielisiä matkaoppaitakin. Sen verran pitää tarkentaa, että olinhan minä aikaisemminkin kaupungissa käynyt, keväällä 1986 Interrail-matkalla, silloisen Tsekoslovakian pääkaupungissa. Tämän syksyn matka oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että se tehtiin lentämällä ja matkakaverina oli oma nuoreni ja varsinainen matkan syykin oli spesiaali - olimme siis kannustamassa Susijengiä koripallon EM-kisoissa. Praha on poikkeuksellisen kaunis kaupunki. Kaupungin keskustan läpi kulkee Elben sivujoki Vltava, jonka yli kulkee useita siltoja. Kaupunki ei ole tuhoutunut viime sodissa, rakennukset ovat oikeasti aitoja eikä sodan jälkeen samaan ty