Sikses kiva paikka

Tampereella avautui perjantaina jo 56. kerran Valoviikot. Vähän ex tempore mekin lähdimme pimeän lokakuun ajelulle Tampereelle näitä valoja katsomaan. Myös viime vuonna osuimme kaupunkiin valoviikkojen aikana, tässä postaus siitä. Ensimmäistä kertaa tapahtuma on siis järjestettu jo syksyllä 1966. Tampereen kaupunginjohtaja oli käynyt mutamaa vuotta aikaisemmin vierailulla Saksassa Essenissä ja toi idean sieltä. Myös ensimmäiset valokuviot hankittiin tuolta Essenistä. Pitkään valoviikkojen valot olivatkin pääasiassa näitä erilaisia valokuvioita. 2010-luvulta lähtien valoja on vaihdettu led-valoihin ja sitä myöten myös tyyliä on uudistettu. Vuonna 2017 kirjoittamassani postauksessa näkyy vielä aika paljon valokuvioita. Vuodesta 2014 alkaen valoviikkojen ohjelmaan tuli myös Valogalleria, eli rakennusten seinille heijastetut taideteokset. Valoviikot kestävät tänä vuonna koko pitkän pimeän jakson aina 13.3.2022 saakka. Tämän lisäksi Tanssivat vedet -valotaideteos esitetään runsaan viikon

Tämän vuoden ajeluilla oli jälleen tavoitteena "suorittaa" ennen näkemättömiä arkkitehti Alvar Aallon suunnittelmia kohteita. Joistain niistä olenkin jo kirjoittanut, jatketaan lopuilla seuraavissa kirjoituksissa. Täytyy myöntää, että innostus kirjoittamiseen vähän hiipui, kun Jari Järvelän romaani Aino A. ilmestyi ja sitä olemme yhdessä kuskin kanssa kuunnelleet. Se kun pisti omatkin ajatukset vähän uusiksi. Oliko Alvar oikeasti kirjan antaman kuvan mukainen, oliko Aino sittenkin niin monen idean ja suunnitelman taustalla? Totta tai ei, kirja on hyvä muistutus siitä, miten monen nimilaattaan kaiverretun miehen nimen takana vaikuttaa myös vähemmälle huomiolle jääneet naiset.  Kesän autoreissu oli tosiaan nimetty "Rovaniemen kautta Kotkaan" -matkaksi. Molempiin kaupunkeihin mentiin pitkälti Aallon jalanjäljillä. Aloitetaan siis Rovaniemeltä. Rovaniemen asemakaava ja Helsingin Finlandia-talo ovat varmaan niitä asioita, jotka jo joskus lapsuudesta lähtien olen yhdist

  Vuosikymmenten aikana meille ovat tulleet tutuksi kymmenet automuseot ja -kokoelmat. Automuseot ovat museoiden laajassa kirjossa ihan omanlaisiaan. On toki ihan ammatillisia museoita, joissa ovat omat kokoelmansa, joissa ovat töissä museoalan ammattilaiset ja joissa tutkitaan ja tehdään näyttelyitä. Suomessa tätä edustaa etenkin valtakunnallinen alan vastuumuseo, tieliikennemuseo Mobilia Kangasalla. Sen toiminta on kaikella tavalla ammattimaista ja näyttelytoiminta on monipuolista. Kuitenkin suurin osa suomalaisista "automuseoista" edustaa ihan jotain muuta. Ja silti niillä on oma tarkoituksensa ja tehtävänsä.  Moni kotimainen automuseo on alueellisten yhdistysten eli autoharrastajien perustamia ja ylläpitämiä. Museot kun ovat samalla hyvä säilytyspaikka omille kokoelmille. On myös täysin yksityisiä museokokoelmia, yhden ihmisen tai perheen omistamien ajoneuvojen museoita. Näiden museoiden kirjo on lähes yhtä suuri kuin on omistuspohjakin.  Autoharrastajille olennaisia ovat