Sikses kiva paikka

Yli 30 vuotta sitten, kesällä 1993 me kaikki kohisimme hienosta ja mielenkiintoisesta näyttelystä jota käytiin ihastelemassa Porin taidemuseossa, niin toki mekin. Uskomattoman Bonk-yrityksen satavuotisnäyttely oli jotain niin piristävää, älykästä ja uutta. Seuraavana kesänä Bonk-yrityksen tehdasmuseo, Dynamokeskus Bonk avautui kotikaupungissa ja useampikin ystävä oli jollain lailla hankkeessa mukana. Lopulta myös itse olin sekä Dynamokeskuksen osakas että työntekijä. Silloin tutuksi tuli paitsi tämä uskomaton Bonk-tarina, myös taiteilija Alvar Gullichsen sen takana.  Alvar Gullichsen, Dry Powder Processor, 1997. Maalattu lasikuitu ja polyuretaani. Emma:n kokoelma. Bonk elää yhä Uudessakaupungissa, mutta taiteilija Alvar Gullichsen siirtyi jo 1990-luvun lopulla yhä enemmän myös muunlaiseen taiteeseen. Ainakin meidän perheen mielestä yksi hienoimpia julkisia taideteoksia Suomessa on Posankka (1999), nykyään jo Turun symboli siinä missä tuomiokirkko tai linnakin. Posankan kautta oli meid

Ei mikään helpo nakki - on Turussa WAMissa esillä olevan Iiu Susirajan näyttelyn nimi. Se myös kuvaa hyvin katsojan reaktiota, ainakin minun. Olisi aika vaikeaa olla taidearvostelija ja osata kertoa jotain järkevää tästä näyttelystä. Onneksi en ole, vaan voin vain raportoida, kuvailla ja fiilistellä tunnelmiani näyttelystä. Taiteilija Iiu Susiraja on turkulainen, kansainvälisesti huomiota herättänyt taiteilija, joka on tullut tunnetuksi etenkin valokuvista, jotka on otettu hänen omassa kodissaan ja joissa hän itse on pääosassa. Ensimmäiset omakuvansa hän otti vuonna 2007. Hän valmistui Turun taideakatemiasta vuonna 2012 ja Kuvataideakatemiasta 2018. WAMin näyttelyssä on laaja kattaus taiteilijan teoksia koko hänen uransa ajalta. Valokuvia, videoita, installaatioita, piirroksia ja uusimpina myös veistoksia. Itse pidin valokuvia kaikkein kiinnostavimpina ja eniten ajatuksia herättävinä.  Iiu Susiraja Travolta-siivous, 2019 ja Puutarhajuhlat ovat ohi, 2018. Värivalokuva, Turun kaupungin t

Oletko tiennyt, että Turussa on Sibeliusmuseo? Lähes Tuomiokirkon vieressä, Aurajoen rannalla sijaitseva 1960-luvun betoniarkkitehtuurin helmi kätkee sisäänsä paitsi musiikkia ja sen historiaa, nyt myös kuvataidetta. Esillä on nimittäin taidetta museota ylläpitävän Åbo Akademin säätiön kokoelmista. Mutta miksi Sibeliusmuseo? Museon historia juontaa juurensa Åbo Akademin yliopiston musiikkitieteen ja kansanrunoustieteen professori Otto Anderssonin 1920-luvulla aloittamasta musiikin historiaan liittyvästä keruusta ja tallennuksesta. Muodostui kokoelma, johon professori Andersson sai vuonna 1948 säveltäjä Jean Sibeliukselta luvan käyttää nimitystä Sibeliusmuseo. Nyt museo on osa Åbo Akademin säätiön toimintaa. Museon perusnäyttelyssä esitellään mm. erilaisia soittimia, soitinten ja orkesteritoiminnan historiaa ja myös Jean Sibeliuksen elämää.  Näyttelytiloissa on nyt esillä myös kuvataidetta näyttelyssä Mer än bara gubbar - Muitakin kuin ukkoja. Näyttely esittelee säätiölle lahjoitettua t