Sikses kiva paikka

Tässä blogissa en ole tainnut juuri ravintolapostauksia julkaista. Syykin on selvä. Meidän reissulla nimittäin ravintolat tai ruokanautinnot eivät useinkaan mahdu aikatauluun. Tai no, ehkä nyt kuitenkin, mutta ruokamatkailijoiksi meistä ei ole. Toki, jos syödä pitää, niin mukavaahan sitä on tehdä se mukavassa ympäristössä ja nauttien. Nyt kuitenkin pitää jakaa tämä kokemus. Erään kesäajelun kotimatkalla ajelimme jälleen kerran Hämeen härkätiellä. Silloin olimme matkalla Hämeestä kohti Someroa tuota aika kivaa tietä. Tuli kuitenkin mieleen, että oli aikanaan jonkun Instagram-päivityksestä jäänyt mieleen, että jossain tällä suunnalla oli jollain lailla mielenkiintoinen ravintola. Ja kun nälkäkin oli. Pienellä googlaamisella se löytyi. Liesjärven kansallispuiston liepeillä, kakkostien lähellä se sijaitsi, Keppana Kellari. Kun käännyimme pienemmälle tielle tuli vastaan yksi jos toinenkin liikennemerkki. Vanhaa ja uutta. Varoitettiin tunnelistakin, ja kas, tunnelihan sieltä tulikin. Pihalle...

  Koska en nyt mikään ammattireissaaja ole, niin ennen matkoja etsin tosi paljon vinkkejä niin kirjoista, esitteistä (joku tekee vielä sitäkin), lehdistä ja tietenkin netistä. Ja etenkin erilaisista matkablogeista. Siksi uskallan minäkin vielä kirjoittaa muutaman vinkin Riiasta. Eli mitä ja missä syötiin ja missä pää pistettiin tyynyyn. Yövyimme vanhassa kaupungissa suhteellisen edullisessa Hotelli Monte Kristossa. Hotelli oli kaikin puolin sopiva tämän tyyliseen matkaan, jossa ei käytännössä vietetty aikaa huoneessa kuin sen nukkumisen verran. Hotelli on sopivalla tavalla vanhanaikainen, joten modernia "skandinaavista ilmettä" kaipaavien ei sitä kannata valita. Hotelli sijaitsee vanhassa rakennuksessa, joten käytävät ja huoneet ovat hieman sokkeloisia ja huoneetkin varmaan kaikki erilaisia. Korkeita ne ainakin olivat. Meidänkin ikkunan edessä oli  portaat, että ylettyi katsomaan ikkunasta.     Huoneet olivat siistit, samoin kylpyhuoneet. Kahden hengen huon...

Sadepäiväretkemme aikana olimme siis ehtineet poiketa aamulla Lahden kaupunginmuseossa , päivällä Mäntyharjussa Taidekoti Salmelassa ja Woikosken automuseossa ja vielä iltapäivällä Kouvolan kaupunginmuseossa . Kieltämättä tahti oli reipas ja illan tullen alkoi olla nälkä. Sadekin alkoi tauota ja poikkesimme Porvooseen. Porvoossa on ollut tapana vähintään kerran kesässä käydä. Aiemmilta kerroilta on kokemusta, että tunnelmallinen vanha kaupunki hiljenee täysin illaksi. Kävelimme kadut kuitenkin läpi ja onneksi lähellä Raatihuonetta oli sentään joku muukin ravintola kuin Wanha Laamanni avoinna. Satuimmekin suosittuun ja mukavaan Gabriel 1763 -nimiseen ravintolaan.   Olipa hyvä valinta. Iltasalaatti maistui ja palvelu oli erinomaista. Listan pitsatkin olisivat kyllä houkutelleet.   Ravintolan pitsalista. Tarkoitus oli ajaa vielä kotiin, mutta kun se aurinkokin tuli Helsingin kohdalla esiin, päätimme vielä käydä siellä iltakahvilla. Samalla tuli bongattua Her...