Viehättävä Viljandi

Tartosta jatkoimme matkaamme kohti Pärnua. Kahvilla päätimme kuitenkin poiketa matkan puolivälissä Viljandissa. Taas tuli vastaan kaupunki, johon pitää joskus tulla ihan ajan kanssa uudelleen. Me parkkeerasimme kaupungin matkailutoimiston eteen ja saimme sieltä kävelykierrosesitteen. Sen mukaan sitten tutustuimme tähän varsin rauhalliseen ja kauniiseen Uudenkaupungin kokoiseen kaupunkiin.

Ensimmäinen kartan kohteista oli valkoinen Johanneksen kirkko, joka sijaitsee vanhan vallihaudan sisäpuolella. Kirkko oli aikanaan osa 1400-luvulla rakennettua fransiskaaniluostaria. 1600-luvulla kirkko kunnostettiin ja muutettiin Johannes Kastajan kirkoksi. Kirkon vaiheet ovat olleet moninaiset, viimeisen vuosisadan aikana se oli mm. huonekaluvarastona. Kirkko palautettiin seurakunnalliseen käyttöön 1990-luvulla.

Tunnetuin nähtävyys kaupungissa taitaa olla Lossimäed-linnapuisto, jossa sijaitsevat keskiaikaisen ritarilinnan rauniot. Paikalla lienee ollut linna jo ennen ensimmäistä kivilinnan rakentamista 1200-luvulla. Lopullisen muotonsa ja kokonsa linnoitus sai 1500-luvun alkuun mennessä. Se oli huomattavimpia linnoja Viron ja Latvian alueilla. Alueella järjestetään vuosittain mm. suuret kansanmusiikkifestivaalit.

Ritarilinna on kärsinyt lukuisista sodista ja siitä on jäänyt jälkipolville pystyyn vain muutama kiviseinä. Linnavuoren raunioilta avautuu hieno näköala alas Viljandi-järvelle.

Ritarilinnan raunioita ympäröi syvät vallihaudat, jotka ovat vieläkin yllättävän hyvin havaittavissa. Yli 13 metriä syvän vallihaudan yli kulkee kaunis vanha riippusilta.

Viljandin kaduilta voi bongata mansikan muotoisia betonipatsaita. Ne liittyvät paikkakuntalaisen naivistitaiteilija Paul Kondasin mukaan nimettyyn naivistitaiteen keskukseen. Kaikki mansikat osoittavat suunnan kohti taidekeskusta.

Se syy, minkä takia kaupunkiin tekee mieli palata, on Viljandin vanha kaupunki. Aivan ihania puutaloja, meidän kulkiessa jo suljettuina olevia vanhan tavaran kauppoja, kahviloita, museo, näkötorni jne. Ja kissoja...