Vesilahden pappilassa

Virosta palattuamme oli seuraava lomakohde Tampere ja sen monet näyttelyt. Samaan reissuun saatiin vielä sovitettua tänä keväänä avautunut Laukon kartano. Siitä ja Tampereen kohteista kuitenkin myöhemmin. Laukon kartano sijaitsee Vesilahdessa, jonka kirkossa päätimme myös vierailla.

Vesilahden asioista olen aika hyvin saanut selkoa, kun olen seurannut aktiivisen paikkakuntalaisen, Inka Valtamon sosiaalisen median kanavia - olemme siis sometuttuja. No, Inka huomasi Instagramista, että olimme Laukossa, joten hän aktiivisena sitten järjesti pikatreffit meille Vesilahden pappilaan. Näinkin voi kesäloma-ajelulla käydä.

 

 

Vesilahden kirkko on sisältä paljon kauniimpi kuin ulkoa voisi arvatakaan. Kirkko on rakennettu aivan 1800-luvun alussa, kellotapuli on kuitenkin parikymmentä vuotta vanhempi. Kirkon kattoa koristavat lukuisat tähdet ja keskellä kattoa on kaunis aurinkomaalaus. Lehtereiden reunoille on maalattu apostolien kuvia. Alttarimaalauksen tekijä on tuntematon.

Seuraavaksi sitten treffeille pappilaan. Voi, miten lämmin tunnelma siellä meitä odottikaan. Kahvia ja pullaa, huilumusiikkia, kirkkoherra Harri Henttisen tapaaminen ja kirjalahjan vastaanottaminen. Ja somekaverikin, ihan kuin vanha tuttu.

Pääsimme vielä Inkan opastamana pappilan pihalla sijaitsevaan Oiva Paloheimon museoon tutustumaan. Kirjailija Oiva Paloheimo (1910–1973) asui perheineen Vesilahden pappilan pihapiirissä sijaitsevassa rakennuksessa 1940-50 -luvuilla. Hänen puolisonsa Sirkka-Liisa oli silloisen Vesilahden kirkkoherra Kalle Kahiluodon tytär. Oiva Paloheimon 100-vuotisjuhlan kunniaksi seurakunta kunnosti ja kalusti pappilan pihapiirissä olevan kirjailijan kodin ajan henkeen sopivaksi museoksi ja taitelijakoti avautui vuonna 2010. 

 

 

 

 

Olipa mukava tapaaminen. Inka valittiin muuten viime vuonna Apu-lehden äänestyksessä vuoden kylähulluksi. Myös kirkkoherra Harri Henttisestä on kirjoitettu haastatteluja, mm. Ylen sivuilla.

Seuraa blogia myös Facebookissa, niin tiedät, missä mennään.