Pieni Viro-kierros, Tartto

Vajaan parin tunnin automatka Tallinnasta ja olimme tulleet Viron toiseksi suurimpaan kaupunkiin Tarttoon. Kaupungilla on pitkä ja monivaiheinen historia, joka myös näkyy kaupungissa. Tartossa sijaitsee tunnettu, jo Kustaa II Aadolfin perustama yliopisto. Kaupungin väkilukua lisäävätkin noin 30000 opiskelijaa, jotka tuovat kaupunkiin aika nuorekkaan hengen. Nyt heinäkuussa kaupunki oli todella rauhallinen. Kaupungin kävelykatuja kävellessä tai katukuppiloissa istuessa kyllä todella nautti siitä hiljaisuudesta, jota Tallinnassa ei koskaan kesällä koe.

 

Me vietimme Tartossa runsaan vuorokauden pääasiassa tutustuen kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin kävellen. Museoista poikkesimme ainoastaan hotellin vieressä olevissa posti- ja urheilumuseoissa, joista kummastakaan ei kyllä ole erityistä mainittavaa.

Kaupungissa olisi kyllä mm. yliopiston taidemuseo, leikkikalumuseo ja monelle lapsiperheelle tuttu Ahhaa-tiedekeskus. Ensi syksynä kaupungissa avautuu odotettu uusi museokokonaisuus, Viron uusi kansallismuseo -  joten uusi reissu kaupunkiin on varmasti tiedossa.

Kaupungin vanha osa on hyvin kompakti ja pieni. Raatihuoneentori on täälläkin kesäisen elämän keskipiste.  Kaupunki paloi pahasti 1775 ja moni tämänkin aukion rakennuksista on rakennettu tuon palon jälkeen. Kellotorninen raatihuone on rakennettu 1780-luvulla ja sen toisessa päädyssä sijaitsee kaupungin matkailutoimisto. Raatihuoneen edessä sijaitsee kaupungin ehkä valokuvatuin patsas, 1998 valmistunut suutelevia opiskelijoita esittävä veistos, joka on osa suihkulähdettä.

 

 

Aukion laidalla sijaitsee myös Tarton kalteva talo – ns. Barclayn talo. Rakennus on 1790-luvulta ja sen toinen sivu on pahasti vajonnut.

Raatihuoneen takaa lähdimme kävelykierrokselle Toomemäelle. Puistoalueella on lukemattomia Tarton ja etenkin sen yliopiston merkkihenkilöiden patsaita ja taideteoksia. Mäellä sijaitsee myös tuomiokirkon punatiiliset rauniot. Keskiaikainen kirkko tuhoutui jo 1600-1700-lukujen kuluessa. 1800-luvulla kirkon kuoriosa korjattiin, osassa siitä toimii nyt yliopiston historian museo.

Tähtitornikin sijaitsee Toomemäellä.

Keskiaikaisen tuomiokirkon rauniot. Torneihin pääsee myös kiipeämään.

Toomemäellä sijaitseva ns. Enkelinsilta 1830-luvulta.

Tartto jäi mieleen kauniina, siistinä ja rauhallisena kesäkaupunkina, jossa on todella panostettu puistoihin, kukkaistutuksiin ja julkisiin veistoksiin. Erilaisia patsaita oli todella paljon ja ne oli myös mukavasti koottu selostuksineen mm. matkailutoimistosta saatavaan kävelykarttaan.

Vilde ja Wilde -patsas. Wilde-nimisen ravintolan edessä kaksi aikalaista keskustelevat. Kuvanveistäjä Tiiu Kirsipuun veistoksessa irlantilaissyntyinen kirjailija Oscar Wilde keskustelee aikalaisensa, virolaisen kirjailija Eduard Vilden kanssa.

Kuvanveistäjä Ülo Oun "Isä ja poika" -patsas.

Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf allekirjoitti Tarton yliopiston perustamiskirjan vuonna 1632. Nykyinen muistopatsas paljastettiin vuonna 1992. Paikalla oli ollut kuninkaan patsas kuitenkin jo 1920-luvulla.

Omaksi Tartto-suosikikseni tuli kävely Tarton yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa. Aivan kaupungin keskustassa sijaitevassa puutarhassa olisi ollut myös kasvihuoneet, mutta me kiertelimme puutarhassa. Puutarha on kesällä avoinna vapaasti aamusta iltaan. Monimuotoinen, siisti ja kaunis puutarha, jossa oli erilaisia portaita, patsaita, vesialueita jne. Puutarha on vanha ja nykyisellä paikallaan se aloitti 1800-luvun alussa. Ehdottomasti vierailun arvoinen puisto.

 

 

 

Ravintola-, hotelli- tai kahvilasuosituksia en tällä kokemuksella osaa antaa. Me yövyimme aivan kaupungin keskustassa, kävelykadun varrella sijaitsevassa Hotell Londonissa, johon olimme tyytyväisiä. Rauhallinen, siisti, loistava sijainti ja ennen kaikkea tyylikkään rauhallinen aamiainen. Kahvilasta suosikiksi nousi Cafe Werner muhkeine noin euron kakkupaloineen.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa, niin pysyt ajan tasalla, missä mennään.