Puupaatit palasivat Pasklahteen
Uusikaupunki on vanha merikaupunki. Kaupunginlahti - tai paikallisten tuntemana Pasklahti - tuo meren aivan kaupungin sydämeen. Veneet eli paatit ovat aina luonnollisesti olleet olennainen osa kaupungin elämää. Vielä 1950-70 -luvuilla Kaupunginlahden rannat näyttivät tältä.
Puupaatteja, niin kaupunkilaisten kuin saaristolaistenkin. Moni paateista oli vielä rakennettu joko kaupungin omalla veneveistämöllä tai yksittäisten uusikaupunkilaisten veneveistäjien toimesta. Monen saaristolaisen kunnia-asia taisi myös olla itse rakennettu paatti. Viime vuosikymmeninä rannan näkymä on muuttunut. Puisia veneitä kuitenkin onneksi vielä on. Viime vuonna muutamalla uusikaupunkilaisella heräsi ajatus järjestää puupaattien kokoontumisajot Pakkahuoneen rantaan. Idea sai kannatusta ja nyt tänä viikonloppuna puupaatteja on jo toista kertaa kokoontunut yhteiselle piknikille Uudenkaupungin Pakkahuoneen rantaan.
Tässä tunnelmia lauantailta.
Tänään oli esillä useampikin uusikaupunkilaisen veneveistäjä Keijo Elon paatti (esim. ylimmät).
Muutamia "ulkomaan helmiäkin" oli esillä. Esimerkiksi tämä alunperin tanskalainen, 1930-luvulla rakennettu tamminen troolari, joka pari vuotta sitten oli muutettu purjealukseksi.
Tai tämä vuoden 1949 amerikkalainen, mahongista valmistettu Chris Craft Riviera.
Rannalla oli mahdollisuus myös katsella mm. Uudenkaupungin museon vanhoja Kaupunginlahden valokuvia, hankkia aiheeseen liittyviä esineitä ja tarvikkeita, tilata vaikka oma uusi puuvene tai ostaa käytetty puupaatti.
Paatteja ja katselijoita toivotetaan tervetulleiksi vielä sunnuntainakin.
1950-luvun lopun Kaupunginlahti, Uusikaupunki. Kuvaaja Fred Runeberg, Uudenkaupungin museon kokoelmat. |
Uudenkaupungin Kalaranta vuonna 1972, kuvaaja Vilppu Aalto, Uudenkaupungin museon kokoelmat. |
Puupaatteja, niin kaupunkilaisten kuin saaristolaistenkin. Moni paateista oli vielä rakennettu joko kaupungin omalla veneveistämöllä tai yksittäisten uusikaupunkilaisten veneveistäjien toimesta. Monen saaristolaisen kunnia-asia taisi myös olla itse rakennettu paatti. Viime vuosikymmeninä rannan näkymä on muuttunut. Puisia veneitä kuitenkin onneksi vielä on. Viime vuonna muutamalla uusikaupunkilaisella heräsi ajatus järjestää puupaattien kokoontumisajot Pakkahuoneen rantaan. Idea sai kannatusta ja nyt tänä viikonloppuna puupaatteja on jo toista kertaa kokoontunut yhteiselle piknikille Uudenkaupungin Pakkahuoneen rantaan.
Tässä tunnelmia lauantailta.
Tapahtuma on hyvin vapaamuotoinen, olennaista on, että puupaatin
omistajat ovat tuoneet paattinsa tähän rantaan ja yleisö pääsee
kuljeskelemaan rannalla ja ihailemaan ja tutkimaan niitä.
Järjestysmiesliivejä tässä tapahtumassa ei tarvita.
Yhtä tärkeää kuin veneiden tutkiminen on kuunnella rannan
asiantuntijoita. Ja niitä tapahtumassa luonnollisesti riittää. Veneen
omistajan toivotaan laittavan yleisölle nähtäväksi paatin historia,
valmistusvuosi ym. tärkeitä tietoja. Tällaisessa tapahtumassa myös moni
veneenomistaja saa varmasti myös aivan uutta tietoa omasta veneestään.
Muutamia "ulkomaan helmiäkin" oli esillä. Esimerkiksi tämä alunperin tanskalainen, 1930-luvulla rakennettu tamminen troolari, joka pari vuotta sitten oli muutettu purjealukseksi.
Tai tämä vuoden 1949 amerikkalainen, mahongista valmistettu Chris Craft Riviera.
Rannalla oli mahdollisuus myös katsella mm. Uudenkaupungin museon vanhoja Kaupunginlahden valokuvia, hankkia aiheeseen liittyviä esineitä ja tarvikkeita, tilata vaikka oma uusi puuvene tai ostaa käytetty puupaatti.
Paatteja ja katselijoita toivotetaan tervetulleiksi vielä sunnuntainakin.
Kommentit
Lähetä kommentti