Päivän Suomiretki jatkui Tammisaareen

Lohjalta ajeltiin Vohloisten kautta (oli vaan mukavan näköinen tie) kohti Tammisaarta. Hetken mielijohteesta käännyttiin kuitenkin Snappertunaan. Ihan vaan sen tähden, ettemme siellä muistaneet koskaan käyneemme. Snappertunassa oli kaunis kyläkeskus, keltainen puukirkko 1700-luvulta, pappilarakennus ja muutamia punamullalla maalattuja rakennuksia.

Kun kerran täällä oltiin, poikettiin myös Raaseporin linnanraunioilla. Sitä ennen yllätimme kuitenkin itsemme ja poikkesimme jonkun kotipihallaan pitämään kahvilaan. Useat itse tehdyt opaskyltit houkuttelivat katsomaan, millainen oli "Classic car cafe". No, hyvää mehua ja piirakkaa oli. 

Korkealla kalliolla sijaitsevat Raaseporin rauniot ovat jäänteitä ilmeisesti 1300-luvulla rakennetusta ja tuolloin vielä veden ympäröimästä linnasta. Kesähelteellä matkustaminen aiheuttaa jopa tällaisille museofriikeille sen, ettei jaksa kaikkeen keskittyä. Emme siis ostaneet sinänsä edullista pääsylippua ja kiivenneet itse linnaan, vaan ihastelimme sitä ainoastaan kahvilasta käsin. Kahvilakaan ei mikä tahansa ollut. Punainen Linnanvoudin tupa –kahvila on nimittäin Suomen vanhin turistimaja. Lisätietoa linnasta voi lukea täältä.

Helle vaikutti siihenkin, ettei Tammisaaressa tällä kertaa jaksanut tutustua museoon. Käveltiin siis vanhan kaupungin katuja ja torin ympäristöä. Kaunis kaupunki. Välillä sitä ihmettelee, kun itse asuu Suomen hienoimmassa puutalokaupungissa (!), joka on vielä meren rannalla, että miksi sitä pitää sitten lähteä ihastelemaan muita vastaavia paikkoja. Siinäpä se. 

Kahvit nautittiin - kaikkien muiden turistien tapaan - puutaloalueella olevassa viehättävässä Cafe Gamla Stanissa.

Tämän Suomiretkemme päivänä alkoi Tammisaaren kesäkonsertit -tapahtuma. Kirkkoa ihastellessa saimme "samaan hintaan" kuunnella illan konsertin harjoituksia - Jaakko ja Pekka Kuusisto sekä Rajaton. Kesäretken yllättäviä helmihetkiä.

Ai niin, Tammisaaressa poikettiin myös vanhantavaranliike Talsille. Siellä olimme joskus aiemminkin poikenneet ja paikka oli jäänyt positiivisesti mieleen. Niin nytkin. Tuollaisia kauppiaiden pitäisi olla. Asiakas huomioitiin ja tunnistettiin jopa niin, että kauppias osasi hakea juuri sen oikean tavaran varastosta, ettei olisi tyhjin käsin tarvinnut pois lähteä.

 Katsokaa nyt, miten hieno 1950-luvun sähkökynttelikkö tuli kyytiin!