Ja vielä se perinteinen Porvoo

Meidän perheen yksi lentävistä lauseista on, että "kerran kesässä Porvoossa". Olemme siis pyrkineet vähintään kerran kesässä käymään Porvoossa. Ja niin pitkään kuin muistan, on se myös toteutunut. Suomiretken kotimatka taittui Lappeenrannasta Kouvolan kautta Porvooseen. Siellä tosin oltiin vasta illalla ja kun vielä oli tarkoitus ajaa kotiin länsirannikolle, ei vierailu tällä kertaa jäänyt kovin pitkäksi. Mutta käytiin kuin käytiinkin.

Porvoon vanha kaupunki kuuluu kävelleä edes ja takaisin. Ja siinähän se sitten riittääkin. Sitä olemme ennenkin ihmetelleet, että ajatellen kaupungin kesäturistien määrää, on ihme, että vanha kaupunki autioituu kello 18. Yksikään kauppa ei ole enää auki, eikä yksikään kahvila. Ehkä se on tarkoituskin.

Sillan pielestä löytyi kuitenkin rantakuppila, josta sai oman paahtimon kahvia ja muutama sämpyläkin oli vielä jäljellä. Kyllä näissä meren rannalla olevissa vanhoissa puukaupungeissa vaan on sitä jotain.