Hattulan Pyhän Ristin kirkko

Kuten pidempiaikaisille lukijoille on varmaan tullut selväksi, olemme käyneet aika monissa kirkoissa. Suosikkeja ovat olleet erityisesti Suomen keskiaikaiset kirkot. Hyvänä matkaoppaana auton etupenkillä on taas kesän ajan ollut Markus Hiekkasen kirja Suomen keskiaikaiset kirkot. Itse en koe olevani mitenkään erityisen hengellinen ihminen, kirkot kiinnostavat pääasiassa historiallisina rakennuksina. Vuosisatojen historian voi hyvässä lykyssä aistia aika konkreettisestikin näissä vanhoissa kirkoissa. Missä muualla Suomessa voit istua kesäisenä iltapäivänä kosketusetäisyydellä lähes tuhat vuotta vanhoista veistoksista tai viisisataa vuotta vanhoista maalauksista? - ainakaan Suomessa. Kun kirkko on tarpeeksi vaikuttava, saattaa kokemukseen kuitenkin tulla myös jotain hengellistä, tai millä nimellä sitä tuntemusta sitten kutsutaankin.

Hattulan Pyhän Ristin kirkkoa kävimme ihailemassa jo viime kesänä. Meille ominaiseen tapaan kuitenkin vasta auringon jo laskiessa. Punatiilinen kirkko teki kuitenkin jo paikallaan, luonnontilaisella ympäristöllään ja tiiliseinän ihmishahmoillaan lähtemättömän vaikutuksen. Hämeenlinnasta lähtiessämme vierailimme Metsänkylän Navetassa (edellinen kirjoitus) ja kun sitä tietä jatkaa eteenpäin, saapuu Hattulaan. Olimme siis jälleen sen saman keskiaikaisen kirkon luona. "Olisikohan se edes avoinna enää sunnuntaina iltapäivällä, mennään nyt edes katsomaan." Oli se. Istuimme kirkossa varmaan tunnin. Se siis teki vaikutuksen myös ja erityisesti sisältä.  

Kirkko on Hämeen alueen vanhin, rakennettu 1300-1400 –lukujen vaihteessa. Kirkon sisätiloja värittävät lähes kaksisataa kuvaa Raamatun kertomuksista. Maalaukset ovat 1510-luvulta. Kuvista löytyvät perinteisesti eri pyhimysten elämäntarinat, mutta myös kirkkovuoden juhliin liittyviä aiheita. Hattulan kirkon kaikkia maalauksia ei peitetty 1700-luvulla, mm. holvimaalaukset säilyivät koskemattomina. 1880-luvulla muutkin vanhat maalaukset paljastettiin.

Vaikka siinä auton etupenkillä se Hiekkasen opus olikin, tapahtui minullekin pieni lapsus. Kun se kirkko olikin avoinna, niin luin kirkkoon liittyvää tekstiä vasta kotimatkalla. Niinhän se olikin, olinhan sen kuullut, että kirkossa oli esillä vanhin Suomessa oleva saarnastuoli, 1550-luvulta. Se saarnastuoli, jota minä kirkossa ihailin, oli kuitenkin 1700-luvulta. Vanha pulpettimainen saarnastuoli taisi olla nyt eräänlaisena ”puhujapönttönä”, eikä siitä tullut edes valokuvaa otettua. No mutta tosi hieno oli tämä uudempi, värikäs Pyhän Kristoforoksen kannattelema saarnastuoli. (Jos tarkkaan katsot yllä olevaa valokuvaa, löydät sen vanhimman saarnastuolin keskikäytävän vasemmalta puolelta, ennen alttarikaidetta).

Yllä: Hattulan Madonna, Liedon mestarin veistos 1300-luvulta. Alla Pyhä Birgitta ja Pyhä Olavi 1500-luvulta.