Kesäviikonloppuna Hämeenlinnassa

Suomiretkeily ei vielä loppunut. Nyt kohteena oli elokuun alun Hämeenlinna. Kaupunki, josta on mukavia muistoja myös aikaisemmilta reissuilta. Nyt kaupungissa vietettiin kesäinen viikonloppu. Lauantaina kävimme ensin Ahveniston moottoriradalla, jonne oli kokoontunut tuhansia harrasteautoja. Romutorin tynkääkin oli. Tapahtuman helmi taisi kuitenkin olla Hämeenlinnan Big Band, joka  solistinaan Henri Savolainen soitti hyvää musiikkia.

Seuraavana oli vuorossa myös jo aikaisemmiltakin matkoilta hyväksi havaittu Hämeenlinnan taidemuseo. Tyylikäs, sopivan kokoinen taidemuseo, jonka näyttelyt ovat aina olleet kauniisti ripustettuja ja tekstitettyjä. Kesän näyttelynä oli Taiteilijatoveruutta. Näyttely esitteli neljän taiteilijan tuotantoa heidän välisen ystävyyden – tai toveruuden – kautta. Kaksi taiteilijoista oli minullekin tuttuja: Helene Schjerfbeck ja Maria Wiik. Myöntää pitää, että kaksi heistä vähän vieraampia -  Helena Westermarck ja Ada Thilén. Näitä neljää taiteilijaa yhdisti elinikäinen ystävyys, opinnot ja työ Suomessa ja Pariisissa sekä intohimo maalaustaiteeseen. Näyttelyn lähtökohtana on 1870-luvun Helsinki ja päätepisteenä 1930-luvun Tammisaari, joiden välillä liikutaan sekä Euroopassa että kotimaassa.

Illalla huomasimme, että olimme päivän aikana kävelleet vajaat kymmenen kilometriä. Matkan varrelle osui kauniita rakennuksia, komeita autoja, vehreitä puistoja, kaunis keskiaikainen Hämeen linna ja suuri superkuu.

Vahingossa eksyimme myös jollekin messualueelle, missä alkoi iltakonsertti. Ilman pääsymaksuakin saattoi seurata aidan takaa teltan lavalla esiintynyttä Lauri Tähkää.

Sunnuntaina piti hotelliaamiaisen jälkeen vähän "kuluttaa aikaa", sillä seuraavat kohteemme avautuivat vasta puolen päivän aikaan. Aamun sanomalehdestä osui silmiin juttu seuraavalla viikolla vihittävästä Ahveniston maauimalasta. Ajelimme siis katsomaan Olympiapuistoa. Puiston hienoin kohde olikin tämä Ilmari Niemeläisen suunnittelema maauimala, joka toimi nykyaikaisen viisiottelun olympianäyttämönä heinäkuussa 1952. Nyt tuo allas on kunnostettu ja allas hyppytelineineen ja pukutiloineen on palautettu lähes alkuperäiseen asuunsa. Myös puujulkisivu ja sisätilat on remontoitu. Vieressä sijaitsee myös puinen kahvilarakennus olympiarenkaineen. Aika hienoksi on paikka saatu.

Sitten kello olikin jo niin, että Hämeenlinnan historiallisen museon Palanderin talon ensimmäinen opastuskierros oli alkamassa. Museoon pääsee tutustumaan ainoastaan opastetuilla kierroksilla, jotka alkavat aina puolen tunnin välein. Tässäkään museossa ei ollut ketään muita vieraita. Opastuksella saimme kuulla talon historiaa ja tarinoita esillä olevista esineistä. Sisustus esitteli hämeenlinnalaista porvariskotia 1800-luvun loppupuolella.

 

Yhteislipulla pääsi vierailemaan myös torin lähellä sijaitsevassa Jean Sibeliuksen syntymäkodissa. Jean Sibelius syntyi  149 vuotta sitten Hämeenlinnassa. Hän vietti lapsuutensa kaupungissa ja valmistuttuaan Hämeenlinnan Normaalilyseosta vuonna  1885 hän muutti Helsinkiin. Sibeliuksen lapsuudenkoti on valmistunut vuonna 1834 ja yleisölle museo avautui vuonna 2007 (museona koti ollut jo 1960-luvulta lähtien). Museossa on kalusteita, asiakirjoja, valokuvia ja muita esineitä jotka kertovat Jean Sibeliuksen lapsuudesta Hämeenlinnassa. Talon sisätilat on kunnostettu juuri Sibeliuksen lapsuuden aikaiseen asuun.

Hämeenlinnan torin laidassa sijaitsee kustavilaistyylinen, valkoiseksi rapattu kirkkorakennus. Kirkon on vuonna 1789 suunnitellut Louis Jean Desprez. Kirkko on vuosisatojen ja –kymmenten aikana tosin kokenut monenlaisia muutoksia. Kirkon alttaritaulun on maalannut Alexandra Frosterus-Såltin.

Matka jatkui. Monenlaista kuitenkin nähtiin vielä ennen kotia...