Taas on papelorikkojen aika



Muutimme tähän kotiimme joulukuun alussa 1997. Ensimmäisenä keväänä luonnollisesti jännitti, mitä lumen alta tulee esiin. Nurmikolle alkoi kevään kuluessa nousta jotakin kasvia, johon tuli hento valkoinen kukinto. Vanhempani tunnistivat kasvin heti. Mitä johdatusta talon valinnassa taas oli ollutkaan! Pihallamme kasvaa – ja hyvin kasvaakin kotikaupungin Uudenkaupungin tunnuskasviksi valittu papelorikko (lat. Saxifraga granulata tai mandelblomma ruotsiksi). Vuonna 2010 ”silmälläpidettäväksi” lajiksi luokiteltu kasvi on Suomessa ns. tulokaskasvi. Papelorikon oletetaan kulkeutuneen tänne Lounais-Suomen satamakaupunkiin purjelaivojen painolastihiekan mukana.

Uudenkaupungin satamaa 1870-luvulla. Kuva Uudenkaupungin museo.

Papelorikkoa kasvaa Ahvenanmaalla, Lounais-Suomen rannikolla ja Uudellamaalla.

 



Papelorikko ei kaipaa hyvää maata ja kukkapenkissä sitä tuskin saa helposti menestymään. Meillä se kasvaa parhaiten hiekkaisella nurmikentällä talon läntisessä päädyssä. Kasvi on monivuotinen ja se kasvaa noin 20-40 cm korkeaksi. Lehdet ovat maanpinnassa ja ohuen karvapeitteisen varren päässä kukkii kaunis valkoinen kellomainen kukinto. Aikanaan kasvin mukulamaisia itusilmuja on käytetty sappikivivaivoihin. Papelorikko kukkii meillä yleensä toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa. Me olemme tietenkin suojelleet omaa kasvustoamme ja näin ollen nurmikko on aika pitkää tuolla puolen taloa.

1990-luvun lopussa useat Suomen kunnat nimesivät nimikkolajeja kasveista, nisäkkäistä, kaloista, hyönteisistä, linnuista ja sienistä. Vakka-Suomen Luonnonystävät –yhdistys esitti papelorikon nimeämistä Uudenkaupungin tunnuskasviksi ja Ympäristölautakunta hyväksyi ehdotuksen.

1994 papelorikko sai oman postimerkin.