Verla, museo omaan makuuni

Oma ihannemuseokohteeni on sellainen, jonka fyysinen ympäristö on kaunis, rakennuksilla on oma historiansa. Kohteen tarina ja historia ovat osa museota ja se tarina parhaimmillaan liitty johonkin teollisuuteen ja sen historiaan. Museokohteessa on paljon aitoa tunnelmaa ja etenkin aitoja esineitä. Asiakkaana koet itsesi tervetulleeksi ja koet, että saat kaiken haluamasi tiedon vierailun aikana. Silti kuitenkin siten, että vierailu herättää uteliaisuutesi ottaa vielä myöhemmin selvää asioista lisää. Ja kaiken kukkuraksi museosta löytyy siistit vessat. Olin siis juuri oikeassa paikassa, kun vierailin Unescon maailmanperintöhteeksikin listatussa Verlan puuhiomon tehdasmuseossa. Kaikki edellä mainitut kohdat saatoin ruksata listaltani.

Verlan tehdasmuseo sijaitsee Jaalassa, noin 30 km Kouvolasta pohjoiseen. Puuhiomo paikalle perustettiin vuonna 1872 ja pahvitehdas 1882. Tehtaassa valmistettiin puuhioketta ja vaaleaa puupahvia. Tehtaan tuotantotapa pysyi lähes muuttumattomana sadan vuoden ajan. Vuonna 1964 tuotanto tehtaalla päättyi ja vuonna 1972 avautui tehdasmuseo. Museo on vieläkin tehtaan omistaneen UPM:n omistuksessa.

Verlan museoon pääsee vierailulle ainoastaan opastetuilla kierroksilla. Tänä kesänä kuulemma opastuksilla on ollut vilskettä. Niitä järjestetään tasatunnein. Kannattaa siis varata paikka opastukselle ennakkoon, käy kätevästi nettisivuilta, myös Museokortin kanssa. Meillä kävi tuuri, sillä olimme varanneet paikan perjantain viimeiselle opastukselle, joka alkoi klo 18. Siihen tuli meidän seurueemme lisäksi vain kolme muuta henkilöä. Saimme siis lähes yksityisopastuksen ja erinomaisella oppaalla oli aikaa vastailla myös moniin kysymyksiimme.

Kierroksen aluksi katsottiin hieno elokuva tehtaan viimeiseltä päivältä, joka oli muuten lauantai 18.7.1964.

Pahvia valmistettiin siis puusta. Neljän metrin pituiset tukit katkaistiin puolen metrin pituisiksi pölleiksi. Nämä kuorittiin ja hiottiin.

Massa, mistä pahvi valmistettiin, tehtiin hiertämällä näitä kuorittuja pölkkyjä hiomakiveä vasten. Hiomakoneet olivat tehtaan yläkerrassa ja hioke kulki veden mukana alakerran kokoojakoneille.

Pahvit ripustettiin käsin korkeaan kuivaamoon, jonka lämpötila oli ajoittain jopa 75 astetta. Pahvit kuivuivat kolmessa päivässä. Oppaan mukaan naiset, jotka kuivaamossa työskentelivät, saivat kuitenkin käydä monta kertaa työpäivän aikana läheisessä järvessä uimassa.

Jokainen pahviarkki vielä punnittiin käsin.

Pahvia meni paljon vientiin, sitä käytettiin mm. kirjojen kansiin, kenkälaatikoihin sekä mm. koulujen opetustauluihin. Arkin koko oli aina 70 x 100 cm.

Mikäli et jostain syystä pääse noin tunnin mittaiselle opastukselle, kannattaa Verlan alueella kuitenkin poiketa. Rakennukset ovat kauniita ulkoakin ja alueelta löytyy toki myös käsityöläisten puoteja, kahvila, viinimyymälä jne.

Alueelle on myös tehty historiapolku, jossa kylttien avulla kerrotaan alueen historiasta. Parkkipaikan toiselta puolelta löytyy myös kalliosta punaista. Siitä pitäisi hahmottaa 7000 vanhat kalliomaalaukset.

Lisätietoa koko Verlan alueesta löydät täältä.

Ja blogiahan voit seurata myös Facebookissa.