Mystinen erämaakirkko Pihlajavedellä

Kapea soratie, jolta nimismiehen kiharat eivät todellakaan puutu. Siitä vielä pienemmälle ja kapeammalle tielle. Ollaan Keski-Suomen metsämailla, Pihlajavedellä. Tien päässä pitäisi sijaita kirkko, erämaakirkko. Ja olihan siellä. Aidassa oleva laminoitu opastekstikin totesi: Hyvä matkamies, miten lienetkin valtatieltä eksynyt tänne erämaahan...

Tunnelma on jotenkin hyvin erikoinen. Tuntuu, että kaunis vanha puukirkko sijaitsisi keskellä ei-mitään. Olemme liikkeellä alkuillasta, lapussa lukee, että ovi on auki, jos siinä on avain. Olihan siinä. Samaan aikaan kun astumme sisälle pimeään kirkkoon, pimentävät tummat pilvet entisestään maiseman ja ukkonen jyrähtää. Mikä paikka tämä on ja miksi se on täällä?

Pihlajaveden kymmenkunta talollista esittivät 1770-luvulla Keuruun emäseurakunnalle, että he haluaisivat oman kirkon. Tukea ei tullut, mutta kirkko rakennettiin luvatta talkoovoimin. Kirkko valmistui vuonna 1780. Aluksi oli tarkoitus tehdä vain pieni saarnahuone, mutta komea kirkko kuitenkin tehtiin. Kirkko oli käytössä vuoteen 1871 saakka.

Kirkkosaliin kiinnittyneenä on sipulikattoinen kellotapuli ja sitä ympäröi kiviaidalla erotettu hautausmaa. Sisältä kirkko on paljas, vain vaivaisukko eteisessä. Kirkon seinissä kerrotaan näkyvän ihmishahmoja varjokuvissa. Ukkospilvien pimentämässä kirkossa en niitä itse havainnut.

Erämaakirkon vaivaisukon tekijää ei tunneta. Ukolla on vaivaisukoille harvinaiset liikkuvat silmät.

Ehdottomasti päätieltä poikkeamisen väärti tämä erikoinen erämaakirkko Pihlajavedellä. Kirkon pihalta löytyy myös kirkkovene katoksineen.