Päivävierailulla Bremenissä

Lyypekistä lähdimme aamulla varhain, sillä tässä hotellissa meillä ei ollut aamiaista. Ajattelimme nauttia aamiaisen toisessa saksalaisessa maailmanperintökohdekaupungissa, Bremenissä. Ohjelmassa oli kuitenkin kaikille kolmelle jotakin, joten poikkesimme ensin Weser-joen rannalla Bremenin satama-alueella, jossa vanhaan varastokiinteistöön (Schuppen Eins) on kunnostettu liike- ja näyttelytiloja, jotka liittyvät vanhoihin autoihin. Olimme paikalla lauantaiaamuna, ja aina lauantaisin alueelle kerääntyy autoharrastajia.

Aamiaista ei sieltä kuitenkaan saanut, joten jatkoimme Bremenin vanhaan kaupunkiin. Myös Bremen on vanha Hansakaupunki ja myös sieltä löytyy Unescon maailmanperintökohteita. Koristeellinen raatihuone ja sen edustalla oleva Roland-patsas löytyvät kyseisestä luettelosta. 

Raatihuone rakennettiin alunperin goottilaistyyliin 1400-luvulla ja korjattiin taas sitten renessanssityyliin 1600-luvulla. Juuri sellainen, kuin saksalaisen raatihuoneen tuleekin olla. Roland-patsas rakennettiin samaan aikaan raatihuoneen kanssa. Patsaan Roland on kuvitteellinen sotasankari, josta kerrotut tarinat olivat erityisesti keskiajalla hyvin suosittuja. Patsas pitelee toisessa kädessään miekkaa ja rinnalla komeilee Preussin vallan kotkakuvalla varustettu kilpi.

Kaksitorninen Pyhän Pietarin tuomiokirkko sijaitsee raatihuoneen vieressä. Kirkko  valmistui 1200-luvun alussa. Sen tornit nousevat lähes sadan metrin korkeuteen. 

Raatihuoneen sivustalla on aina ihmisiä valokuvaamassa toisiaan. Siinä sijaitsee nimittäin yksi kaupungin symboleista, Bremenin soittoniekkojen patsas. Taiteilija Gerhard Marcksin vuonna 1951 veistämä pronssinen patsas on saanut aiheensa Grimmin veljesten kansansadusta. Sadussa aasi, koira, kissa ja kukko karkaavat isänniltään, jotka kohtelivat heitä huonosti. Eläimet päättivät lähteä Bremenin kaupunkiin, koska he olivat kuulleet, että kaupunki on kuuluisa vapaudestaan ja siitä, että siellä eläimetkin voivat elää ilman isäntiään. Ja kuten aasin jaloista näkyy, niitä kuuluu sivellä, jotta onni olisi myötä. Tosin molmemmilla käsillä. Jos silittää vain yhdellä, "kaksi aasia kohtaavat".

 

Vanhin osa Bremeniä on kapeiden kujien ja piparkakkutalojen Schnoor-kortteli. Osa rakennuksista on jopa 1400-luvulta, monen talon päädyssä on näkyvissä vuosiluku. 

 

 

Alueella asuivat kalastajat, merimiehet ja käsityöläiset. Nyt sieltä löytyvät turistit ja heille sunnatut kahvilat, kaupat ja ravintolat. Sieltä löytyi myös myöhäinen aamiainen meille.

 

 Turistien suosima on myös Böttcherstrasse. Tällä kadulla pitää kokoontua tasatunnein kuuntelemaan ja katsomaan Glockenspielin talon kilisevien kellojen soittoa. Kadun varrella on erikoisia punatiilisiä rakennuksia, jotka on pääasiassa rakennettu 1920-30-luvuilla.

Weser-joella olisi päässyt erilaisille jokiristeilyille. Schlachte on Bremenin rantakatu, jonka varrelta löytyi paitsi ihmisiä myös useita biergarteneita.

 

Me emme valinneet ravintolan listalta lapskoussia, vaikka sitäkin olisi ollut tarjolla. Söimme toista bremeniläistä perinneruokaa - Bremer Knippiä ja joimme tietenkin kaupungissa valmistettua Becks-olutta.

 

Uusimmat blogipäivitykset löydät aina myös Facebookista. Liity seuraajaksi!