200 vuotta Waterloosta

Vierailu Belgian Waterloossa oli koko matkaseurueemme mielestä ehkä se matkan yllättävin kohde. Siitä kun ei ollut etukäteen oikeastaan mitään odotuksia. Suunnitelmat olivat, että "ajetaan nyt sitäkin kautta, kun se kerran lähellä on". Etukäteen oli toki tietoa, että paikalla on se leijonakumpu (Butte du Lion) ja jonkinlainen museokin. Tosiasia oli myös se, ettei tähän Waterloon taisteluun ollut kenelläkään meistä suurempia intohimoja. Ainakin me aikuiset menimme vähän kuin "Abban siivillä".

Mutta niin se vaan on, että hyvä museo tekee tehtävänsä. Vaikkei etukäteen tietäisi mitään erikoismuseon tai näyttelyn aiheesta, voi museovierailun jälkeen olla tunne, että tässä ollaan ihan asiantuntijoita. Tämä tapahtuu, kun asia osataan esitellä havainnollisesti, kiinnostavasti ja myös tarpeeksi yksinkertaiseksi.

Aika tarkkaan 200 vuotta sitten, kesäkuussa 1815 näillä Waterloon kentillä taisteltiin Napoleonin viimeinen taistelu. Waterloon kylä sijaitsee parisenkymmentä kilometriä Brysselistä etelään. Napoleonin ranskalaiset joukot olivat edenneet Belgiaan ja koko muu Eurooppa oli liittoutunut Napoleonia vastaan. Liittoumaa johtivat Wellingtonin herttua (britit ja belgialaiset) sekä marsalkka von Blücher (preussit). Napoleonilla oli noin 130.000 sotilasta, vastapuolella noin 230.000 miestä. Kesäkuun taisteluissa kaatui kaikkiaan noin 65.000 sotilasta.

Taistelun vaiheista voi lukea vaikka Wikipediasta, minä kerron, mitä siellä Waterloossa nyt on.

 

Näyttävin muisto Waterloon taistelusta näkyy jo kauas kylää lähestyttäessä. Leijonakumpu (Butte du Lion) on korkea nurmipäällysteinen kumpu, jonka päällä on suuri leijonapatsas. Kumpua ryhdyttiin rakentamaan hyvin pian taisteluiden jälkeen ja se valmistui vuonna 1826. 

Kummun päälle tietenkin pitää kiivetä. Ja reisissä tuntui! 226 kapean rapun kipuaminen kuitenkin kannatti. Kaunis, mutta samalla vähän haikea näkymä kahdensadan vuoden takaisille taistelukentille.

Leijonakummun juurella on pyöreä valkea rakennus, joka oli rakennettu vuonna 1911 siitä syystä, että sinne maalattiin 110 metriä pitkä panoraamamaalaus. Ranskalaisen taiteilija Louis Dumoulinin öljymaalaus esittää luonnollisesti Waterloon taistelua.

Hienoin paikka Waterloossa oli kuitenkin uusi, toukokuussa 2015 avautunut museo Memorial 1815. Maan alle rakennettu museo – tai ehkä ennemminkin vierailukeskus kertoi elävästi kaiken tuosta taistelusta. Museon pinta-alakin on muuten 1815 neliötä. Vierailun aluksi olimme itse keskellä taistelukenttää. Hieno, vaikuttava ja kauhistuttavakin 4D-elokuva antoi hienon johdannon aiheeseen (alla 4D-elokuvan traileri). 

Liikkumaan lähtevät taideteokset, toimivat audio-oppaat erilaisine tehtävineen, nuket ja vaatteet, aseet ja kartat. Kaikki havainnollisia ja mielenkiintoisia. Vietimme museossa monta tuntia. 

Jos nyt jotain negatiivista sanoisin, niin niitä aitoja, taistelussa käytettyjä vaatteita tai varusteita oli ehkä yksi vitriini. Mutta täällä se ei minua kyllä haitannut.

Lipunmyynnissä vähän kauhistutti vierailun hinta (Leijonakumpu, Memorial 1815 ja Panoraama yhteensä parikymppiä yhdeltä). Mutta siinä vaiheessa emme vielä tieneet, mitä oli odotettavissa. Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen matkakohde!

Museokaupan valikoimaa. Sitä joulukuusenkoristetta ei vaan mistään löytynyt!

Uusimmat blogipäivitykset löydät aina myös Facebookista. Liity seuraajaksi!