Monta pitkää kylmää Lyypekissä

Lomareissu alkoi siis Tukholmasta ja illalla saavuimme Lyypekkiin. Täällä hotellina oli B&B-hotelli rautatieaseman vieressä. Olemme aikaisemmilla matkoillamme käyneet kaupungissa ja tutustuneet sen kirkkoihin ja muutamiin museoihin. Nyt oli tarkoitus käydä syömässä ja nauttimassa ne muutamat kylmät oluet tuhannen kilometrin ajon päätteeksi. No, siitä tuli tietenkin koko loppumatkan kestävä korvamato - siis siitä "Oon mä juonut viinii Wienissä, monta pitkää kylmää Lyypekissä...".

Kuopus halusi syömään samaan paikkaan kuin viimeksikin. Hyvin muisti paikan, vaikka edellisestä kerrasta taisi olla jo puolet hänen eliniästään.

Lyypekki oli kesäiltana hiljainen, kaupat ja raatihuoneentorin markkinakojut sulkeutuivat ja jonoa näytti olevan ainoastaan Holstentornin viereisen aukion sirkukseen.

 

Hansaliiton keskuskaupunki Lyypekki on perustettu jo 1143. Kaupunki oli aikanaan merkittävä kaupallinen keskus. Tänä keväänä kaupunkiin on valmistunut uusi museokeskus, joka kertoo juuri tästä Hansaliitosta ja kaupungin roolista siinä. Jäi nyt sitten jotain katsottavaa seuraavallekin reissulle. Nyt emme siis tuossa museossa käyneet.

Lyypekissä oli Berliinin tapaan Ampelmanneja

Vanha kaupunki on helposti hallittavissa, koska sitä ympäröi vesi  joka puolelta. Pienellä alueella on monta kirkontornia ja kaksi suurempaa kaupunkiporttia. Tunnetuin on suuri kaksitorninen Holstentor, jossa sijaitsee myös kaupunginmuseo.

Kaupunki tuhoutui – niin monen muun saksalaiskaupungin tapaan – toisessa maailmansodassa, mutta on rakennettu osittain vanhaa kunnioittaen ja osittain modernilla tavalla. Lyypekin historiallinen keskusta on yksi saksalaisista Unescon maailmanperintökohteista.

Merenkävijöiden killan ravintolan (Haus der Schiffergeschaft) historia alkaa jo 1500-luvulta

Marsipaani on Lyypekin "ylpeys". Niedereggerin marsipaanitehtaan suuren kahvilamyymälän näyteikkuna on kuin Lyypekki pienoiskoossa!


Uusimmat blogipäivitykset löydät aina myös Facebookista. Liity seuraajaksi!