Falunin punamultaa ja kuparia - hieno maailmanperintökohde Ruotsissa

Taalainmaalla, parisataa kilometriä Tukholmasta luoteeseen sijaitseva noin 40.000 asukkaan Falunin kaupunki on ehkä suomalaisille tunnetuin talviurheilukeskuksesta. Ainakin mäkihyppy- ja maastohiihtokilpailuja pidetään Falunissa. Olimme kaupungissa pari yötä ja hotellin ikkunasta avautukin näkymä hyppyrimäkeen. Ensivaikutelman kaupungista saimme lauantai-illan kävelyllä. Kaupunki oli täysin hiljainen, missään ei näkynyt ketään. Ne ihmiset, jotka kävelyllä kohtasimme, olivat toisia turisteja, jotka kyselivät meiltä tietä. Mutta kaupunki oli kuitenkin ihan kaunis. Keskustassa raatihuoneentori kirkkoineen ja puistoineen. Puutaloja, tyylikkäitä huvilamaisia asuinrakennuksia ja silmiinpistävästi myös tummia "kivitaloja", jotka tarkemmassa tarkastelussa osoittautuivat kaivosteollisuuden kuona-aineesta valmistetuiksi taloiksi. 

Sunnuntain aamupäivän vietimme tyylikkäässä ja varsin vaikuttavassa Falunin kaivoksessa.

Kaupungin historia on sidoksissa sen kuuluisaan kaivokseen – Suureen kuparivuoreen Stora Kopparbergetiin. Kyseessä on maailman vanhin kuparikaivos. Falunin kaivostoiminta alkoi jo 1000-luvulla ja 1600-luvulla Falunin kuparikaivos oli maailman merkittävin. Tuolloin jopa 70% maailman kuparista tuli täältä Falunin kaivoksesta. Paikan merkitys oli tunnettua ja siitä tuli jo tuolloin myös eräänlainen turistikohde. Tuhannen vuoden kaivostoiminta päättyi tällä kaivoksella vuonna 1992 ja vuodesta 2001 Falunin kuparikaivos ympäristöineen on ollut Unescon maailmanperintökohde.

Paikka on yhä merkittävä matkailukohde ja se onkin tehty varsin tyylikkäästi. Vierailukeskuksessa on mm. matkamuistomyymälä, opastuskeskus, ravintola ja kahvila. Ison kaivoksen ympäri pääsee kävelemään ja kierroksen varrella on opastauluja, jotka kertovat kaivoksen ja siellä olevien rakennusten historiasta.

Alueella on myös kaivostoiminnan historiasta kertova museo. Museossa oli nyt mielenkiintoisesti rakennettu erikoisnäyttely kaivoksen työntekijöilleen ja kaupunkilaisille aiheuttamista sairauksista ja kaivoksen sairaalaalatoiminnasta.

Itse kaivokseenkin olisi päässyt opastetulle kierrokselle.  Ensin laskeudutaan hissillä puolensataa metriä alas ja sieltä kierros alkaa sokkeloisissa, kosteissa ja kylmissä kaivoskäytävissä. Me jätimme sen kierroksen väliin. Kaivosalueella kiertää myös pieni turistijuna, jonka kyydissä kiersimme laajan kaivosalueen kuskin hoitaessa hienosti opastuksen.

Toinen, mistä Falun oli aiemmin minulle tuttu, on Falunin punamulta. Ja kyllä, täällä kaivoksella sitä yhä valmistetaan. Joskus (viimeistään 1500-luvulla) keksittiin, että kuparikaivoksen jätekivestä voidaan valmistaa punaista väriainetta maalia varten. Falunin punaisellahan koko Ruotsin maaseutu on maalattu.

Falunin kaivos museoineen on ehdottomasti yksi hienoimpia ruukkialueita, joissa olen käynyt. Ei turhaan ole valittu maailmanperintöluetteloon.

Falunissa olisi ollut myös maakuntamuseo, Dalarnas Museum, joka olisi myös kiinnostanut. Mutta me olimme oven takana aina museon ollessa suljettuna. Kivan näköistä myyntituotetta museossa ainakin näytti olevan.

Eipä kai sitä suljetusta museosta saa pisteitä? Mutta Falunin kaivoksen museosta toki lasken museopisteen, joita siis nyt 50/100