Erinomaista opastusta Karkkilassa

Tuusulan kulttuurikohteissa vierailtuamme oli vielä aikaa johonkin kohteeseen. Sellaiseksi valikoitui Karkkila. Muistelimme, että olimme käyneet Karkkilan ruukissa viimeksi, kun siellä oli joku kiertävä näyttely, jossa oli esillä auto, jolla Matti Pellonpää ajoi (muistaakseni) Boheemielämää-elokuvassa. Siellä näyttelyssä kuulimme, että Pellonpää oli kuollut sinä päivänä ja auton konepellillä paloi kynttilä. Kävimme siellä siis 13.7.1995. Oli siis aika käydä uudelleen. Karkkilan Ruukkimuseo Senkan alaisuuteen kuuluu Suomen valimomuseo, Karkkila-Högforsin työläismuseo ja masuuni. Tällä kertaa emme ehtineet työläismuseoon.
Valimomuseo sijaitsee Högforsin ruukin alueella. Ruukkialueella on säilynyt eri vuosikymmeniltä olevia vanhoja rakennuksia. Museo sijaitsee entisessä tehtaan konttorirakennuksessa. Jälleen oli museokävijöiden parkkipaikalla vapaata - eli olimme taas museon ainoat asiakkaat. Lipunmyyjä kertoi, että halutessamme saisimme heti opastuksen museon lähellä sijaitsevaan masuuniin. Totta kai halusimme. Onneksi, sillä saimme kyllä niin mainion ja asiantuntevan opastuksen nuorelta mieheltä, jonka nimeä en tullut kysyneeksi. Opastus kesti lähes tunnin ja saimme kyllä sellaisen tietopaketin raudan valmistuksesta ja Karkkilan historiasta. Opastuksen lopuksi hän vielä pisti meidät kertomaan lyhyesti, miten sitä rautaa valmistettiinkaan. Meni ainakin perille.
Läheltä Högforsia löydettiin rautamalmia 1800-luvun alussa ja rautakaivos perustettiin 1817. Kaivoksen omistajat perustivat rautamalmin jalostusta varten masuunin Karjaanjoen varrella sijaitsevan kosken partaalle 1820 ja ruukille annettiin nimi Högfors. Masuunissa sulatettiin rautaa ensimmäisen kerran 1823 ja samalla alkoi pienimuotoinen valaminen.  Ruukin historian kannalta ratkaisevin uutuus oli valimo, jossa valmistettiin mm. patoja, pannuja, vesipyöriä, silitysrautoja, hautaristejä ja mortteleita. Myöhemmin valmistuivat konepaja ja valssilaitos, jossa valmistettiin taottavaa kankirautaa. Masuunin toiminta lopetettiin 1916 ja 1925 masuunin puuosat purettiin. Jäljelle jäänyt masuunin sydän oli pitkään vailla käyttöä. Hienoa, että masuuni oli kuitenkin osittain säilynyt ja jokunen vuosi sitten restauroitu. En ollutkaan missään ennen nähnyt kunnolla tällaista masuunia enkä kuullut niin selkeästi sen toiminnasta, vaikka aika monessa ruukissa olenkin vieraillut.
 
1890-luvulla Högfors oli Suomen suurin valimo.  1900-luvun alussa Högfors oli tunnetuin rakennus- ja valurautaisten tavaroiden valmistaja Suomessa. Näitä tuotteita esiteltiin valimomuseon puolella.
Museohaaste: Suomen Valimomuseo ja Masuuni - 42-43/100

Kommentit

  1. Senkasta kerrottiin nyt jälkikäteen oppaan nimikin: Olli Heiniö. Terveiset hänelle!

    VastaaPoista
  2. Hyviä oppaita oli myös Tyrvään kirkossa, nuori mies ja Maiju. " Ota opas- näet ja koet enemmän" - pitää kyllä paikkaansa.t. Uudenkaupungin opas T-R

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja rikkaus on se, että oppaita on myös niin monenlaisia. Välillä ihan mielellään kiertelee itsekseenkin, mutta kyllähän paikasta niin paljon saa irti, jos on hyvä opas.

      Poista

Lähetä kommentti