Sikses kiva paikka

Vuoden 1937 Uudenkaupungin matkailuesitteestä. Seuraava sikses kiva paikka kotikaupungissani Uudessakaupungissa olisi vanha Vason myllyrakennus ja sen näyttelyt. Kesäaikaan varsin keskeisellä paikalla - nimittäin suositun vierasvenesatama Pakkahuoneen - takana sijaitseva vanha myllyrakennus on saanut suojiinsa monenlaista nähtävää. Tässä myllyn punatiilisessä osassa toimii kesällä myös terassiravintola.  Rakennus on kaupungin omistuksessa ja siinä toimii mm. Vason rakennusklinikka. Rakennuksen alakerrassa on siis neuvontapiste vanhojen talojen korjaajille. Lähellä sijaitsee myös rakennusapteekki vanhojen rakennusosien kierrättäjille. Rakennusklinikan lisäksi Vason mylly on täyttynyt monenlaisesta merellisestä tavarasta. Torniosaan on sijoitettu komea, Uudenkaupungin kansalaisopiston ja merihistoriallisen yhdistyksen voimin aikanaan valmistunut suuri purjelaivan pienoismalli. Parkkilaiva Warman pienoismalli on rakennettu mittakaavassa 1:10. Sen pituus on 7,5 metriä, leveys...

 Muutimme tähän kotiimme joulukuun alussa 1997. Ensimmäisenä keväänä luonnollisesti jännitti, mitä lumen alta tulee esiin. Nurmikolle alkoi kevään kuluessa nousta jotakin kasvia, johon tuli hento valkoinen kukinto. Vanhempani tunnistivat kasvin heti. Mitä johdatusta talon valinnassa taas oli ollutkaan! Pihallamme kasvaa – ja hyvin kasvaakin kotikaupungin Uudenkaupungin tunnuskasviksi valittu papelorikko (lat. Saxifraga granulata tai mandelblomma ruotsiksi). Vuonna 2010 ”silmälläpidettäväksi” lajiksi luokiteltu kasvi on Suomessa ns. tulokaskasvi. Papelorikon oletetaan kulkeutuneen tänne Lounais-Suomen satamakaupunkiin purjelaivojen painolastihiekan mukana. Uudenkaupungin satamaa 1870-luvulla. Kuva Uudenkaupungin museo. Papelorikkoa kasvaa Ahvenanmaalla, Lounais-Suomen rannikolla ja Uudellamaalla.    Papelorikko ei kaipaa hyvää maata ja kukkapenkissä sitä tuskin saa helposti menestymään. Meillä se kasvaa parhaiten hiekkaisella nurmikentällä talon läntis...

  Tämä on kotikaupunkini Uudenkaupungin matkailuesitteen kansikuva vuodelta 1937. Uusikaupunki on todellakin kesäkaupunki. Olen elämäni ajan tehnyt jollakin lailla töitä myös matkailijoiden parissa. Kesäiset turistit ovat yleensä positiiviesti yllättyneitä, kun ensin ovat kaupunkiin asti tulleet. Ongelmana tietenkin on saada heidät houkuteltua tänne. Yhä vielä mielikuva kaupungista on "uusi" - ehkä nimen mukaan ja teollinenkin - ehkä autoteollisuuden ja sen suhdannevaihteluiden aiheuttamien uutiskynnysten ylitysten.   Joka tapauksessa kaupunki on kaunis, vanha puutalokaupunki, jossa meri tulee keskelle kaupunkia. Kaupunki on kuninkaan perustama lähes 400 vuotta sitten. Sillä on vanhan kaupungin piirteet - vesiyhteys (meillä siis meri keskellä kaupunkia), tori keskellä kaupunkia, kirkko kaupungin keskellä (meillä kaksi), ruutuasemakaavakin löytyy. Uusikaupunkilaisia sanotaan pitkäkaulaisiksi. Syynä siihen on se, että koska keskustassa on ruutuasemakaava, joudumme...

 Jos minä harrastaisin sisustusta, vaihtaisin varmaan useinkin verhoja ja pöytäliinoja. Laiskuus hidastaa tätä kyllä aika tavalla. Kirpputoreilta on kuitenkin otettava talteen verhoja ja pöytäliinoja. Tänään kävin paikallisella kirpputorilla ja löytyi neljällä eurolla hienon värinen Finlaysonin - varmaan 1970-luvun? - pöytäliina. Sen verran tänään on ollut puhtia, että parit ikkunat tuli pestyä. Samalla keittiö sai viime kesältä tutut Jaffa-verhot ja kamari sai uudet karttaverhot.  Vallilan mallistoon tuli tänä keväänä verhokangas, jonka kuosi on John Nurmisen säätiön kokoelmista otettu kartta. Kartta kuvaa Pohjolaa vuonna 1570. Sellaiset tuli nyt kamarin ikkunaan.  Lähellä Nykirchiä ollaan.

Vaikka meillä on iso piha, en voi sanoa kukkienkasvatuksen tai puutarhanhoidon olevan mikään suosikkiharrastukseni. Hyötypuutarhamme on vuosi vuodelta pienentynyt. Enää emme kasvata perunaa tai porkkanaa, emme edes salaatinlehtiä. Toki minulla on mielikuva, millaisen pihan haluan - ja aika tavalla sellaisen olen saanutkin. Ei liikaa nurmikkoa, vanhoja perennoja, omenapuita, marjapuskia, syreenipensaita jne. Mutta eihän meillä niitäkään ole oikeaoppisesti hoidettu. Mutta toki kukat ja kasvit aina kiinnostavat. Uudessakaupungissa on menossa tänä viikonloppuna Kukkamessut . Viehättävä ulkoilmatapahtuma, joka on lähtenyt sopivan kotikutoisesti. Tapahtuma hoidetaan pitkälti suurella talkooporukalla. Mukana on marttoja, kaupunkia, yrittäjiä jne. Sää suosi tapahtumaa tänäkin vuonna - ainakin tänään lauantaina. Tapahtuma sijoittuu keskelle kaupunkia, meren rannalle suuren lasten leikkipuisto Leijonapuiston alueelle. Tapahtuman pääsymaksu on pidetty sopivana (5€ / päivä...

Outo kun olen, niin olen aina käynyt virkistäytymässä hautausmailla. Kodin lähellä sijaitsee kotikaupungin hautausmaa. Siellä olen aikanaan nukuttanut lapsia päivä- ja iltakävelyillä. Siellä olen nytkin keväällä kävellyt. Linnut laulavat kilpaa, nytkin käki kukkui siellä kävellessäni. Yleensä minulla on aina kamera mukana. Tällä kertaa tallentui satunnaisia merikaupungille tyypillisiä kivipiirroksia hautakivissä.              

Viime viikon opintomatkalla Raumalla pääsimme käymään myös Lönnströmin kotimuseossa . Kotimuseot voivat parhaimmillaan olla todella mielenkiintoisia paikkoja. Niihin kun yleensä liittyy jo luonnostaan tarinoita, joita museokävijä tavallisesti haluaa kuulla. Saimme museossa hyvän, lähes tunnin kestäneen opastuksen, jonka ansiosta museokäynti olikin opettavainen ja mielenkiintoinen. Pitää myöntää, että vaikka Rauma onkin lähes naapurikaupunki, oli Lönnström-nimi minulle tuttu ainoastaan 1990-luvulla avautuneesta taidemuseosta. Museokäynnin jälkeen olen paljon viisaampi. Sitä paitsi teollisuushistoria nyt on aina mielenkiintoista.  Rafael Lönnström perusti   vuonna 1929 yrityksen Oy Sytytin, joka valmisti hänen patentoimiaan tykistön sytyttimiä ja muita metalliteollisuuden tuotteita. Vuonna 1939 perustettiin Oy Ammus, jonka päätuotteet olivat nimensä mukaisesti ammuksia ja kranaatteja. Tämä tehdas perustettiin Raumalle, jonne koko yritystoiminta myöhemmin siirtyi....

  Onpa ollut kesäinen viikonloppu. Niin kauan sitä odottaa sitä vihreää ja valoisaa ja sitten se tulee kuin varkain, viikon sisällä. Ei millään ole viikonloppuna pysynyt hellesäässä mukana, mitä ihmettä sitä viime kesänä piti päällään tai millaiset kengät sitä oli jalassa... Perjantaina lämpötila kohosi yli hellerajan. Päivä kului kuitenkin työn touhussa sisätiloissa ja kun työpäivä alkoi päättyä, alkoivat pilvetkin vallata taivasta. Ukkoseksihan se sitten yltyikin. Runsaan tunnin jyristelyn ja salamoinnin jälkeen piha hohti kosteaa lämpöä. Pihaa kiertäessä tutkimme kuopuksen kanssa, miten kastemadot nousivat maan pinnalle. Ilmiö oli vahän kuin suppilovahverometsässä: kun pysähtyy paikalleen ja katsoo tarkkaan maata, vasta sitten huomaa, miten paljon niitä olikaan. Bongasimme aikankin miljoona kasiaista!  Lauantaina oli suoritettava vähän kevätvaateostoksia - muiden samalla asialla olevien kanssa. No, asiat saatiin hoidetuksi. Kaunis ilta houkutteli jälleen ajelem...