Sikses kiva paikka

Örebron OpenArt 2024 -tapahtuma päättyi juuri 8. syyskuuta. Joka toinen kesä järjestettävä nykytaiteen tapahtuma on yksi meidän Ruotsi-perinteistämme. Olemme poikenneet useamman kerran Örebrossa, siitä on tullut yksi lempikaupungeista, jossa yövymme yleensä sen viimeisen yön ennen kotiinpaluua. Biennaali järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2008 ja tämä vuosi oli 9. Meille tämä oli tapahtuman neljäs kerta. Thomas Nordström, Waiting for Something Taidetapahtuma perustuu nimensä mukaan ulkona olevaan taiteeseen, erilaisiin muraaleihin, ulkoveistoksiin, installaatioihin, joihin voi tutustua aukioloaikojen ulkopuolellakin. Mekin otamme aina hotellista (siitä Ruotsin mukavimmasta - ja silti tämänkin reissun halvimmasta) taidekartan ja teemme iltakävelyn bongaten näitä teoksia.  Robolito (Adriano Bohra), Multiverses. Tässä vähän ämän vuoden OpenArt -satoa. Kaikkiaan eri teoksia oli yli 60. Valeria Montti Colque, "El Rey gick ovan el Rainbow blev en vacker Rosa, festmåltid på Ekekas M

Minulla on fantasiakirjallisuuden kokoinen aukko sivistyksessäni. En tunne Arn Magnussonia, kirjailija Jan Guilloun luomaa hahmoa, joka viettää lapsuutensa ja nuoruutensa Varnhemin sisterssiläisluostarissa Ruotsin Länsi-Göötanmaalla. Luostarin raunioilla ja luostarikirkossa kuitenkin selvisi, että paikkaan tehdään myös pyhiinvaellusmatkoja Arnin jalanjäljillä. Tietämättömyydestäni   huolimatta paikka kyllä herkisti. Luostarin rauniot, upea säilynyt luostarikirkko ympäristöineen ja etenkin lähellä sijaitseva Kata Gård, Katan tila, olivat vaikuttavat. Historia ja se, että sitä jälleen ymmärsi enemmän, on kiehtovaa. Varnhemin luostari ja luostarikirkko Varnhemin luostari ja luostarikirkko rakennettiin noin vuonna 1150, kun alkuaan ranskalaiset sisterssiläismunkit saapuivat alueelle.   Luostarin sijainti oli ihanteellinen. Paikka oli eristäytynyt, mutta ympärillä oli hyvää viljelysmaata viljan kasvattamiseen ja niittyjä karjan laiduntamiseen. Alueelta sai kiveä, puutavaraa, puhdasta