Sadejuovia ja pilvisäteitä, säämaalauksia Järvenpään taidemuseossa

Sää ja taide. Molemmat varsin kiinnostavia asioita. Mitä tulee, kun ne yhdistää? Kaikkien tuntema tv-meteorologi Seija Paasonen innostui joitakin vuosia sitten selvittämään, mitä maalausten maisemien taivaista saisi säätieteilijän silmin selville. Hän tutki yli 1800 maalausta 1600-luvulta 2000-luvulle. Hän selvitti maalausten vuodenajat, säätilat, tähtitaivaat, kuun asennot jne. Kiehtova ajataus, todellakin. 

  

 

Vuonna 2018 aiheesta julkaistiin Maahenki Oy:n kustantama kirja Taiteilijoiden taivaat meteorologin silmin. Kirja oli heti tilattava. Mietin jo silloin, milloinkahan tästä aiheesta saadaan johonkin Suomen taidemuseoon näyttely.

Nyt se näyttely on jo pian päättymässä. Järvenpään taidemuseossa on ollut keväästä lähtien esillä näyttely Sadejuovia ja pilvisäteitä. Näyttely on esillä vielä syyskuun 2019 loppuun saakka. Näyttely pohjaa juuri tähän Seija Paasosen tutkimukseen. Se pohjautuu Järvenpään taidemuseon omiin kokoelmiin, mutta myös useisiin lainoihin muista suomalaisista museoista. 

Hanna Rönnberg: Talvinen iltapäivä (1893)

Eero Järnefelt: Saimi kedolla (1892)

Teoksia näyttelyssä on mm. Albert Edelfeltiltä, Fanny Churbergilta, Pekka Haloselta, Eero Järnefeltiltä, ja Venny Soldan-Brofeldtilta. Yhteistä teoksille on siis se, että niissä näkyy jollain lailla säätila. Näyttelyn on siis kuratoinut meteorologi Seija Paasonen yhteistyössä Järvenpään taidemuseon kanssa.

Akseli Gallen-Kallela: Pilvitornit (1904). Seija Paasonen: "Taivaalla on jonoihin asettunutta osin matalaa osin keskikokoista kumpupilveä, mutta niiden keskeltä kohoaa muutama korostetun korkea, kapea cumulus congestus -pilvitorni..."

Me ajelimme eräs kesälauantai Järvenpäähän katsomaan tämä näyttely ja menomatkan aikana ehdimme hyvin kuunnella Ylen Areenasta neliosaisen Seija Paasosen audiosarjan samasta aiheesta. Sitä suosittelen lämpimästi ennen näyttelyyn menoa. Osat kertovat mielenkiintoisesti neljästä eri vuodenajasta. Sarja löytyy ainakin vielä täältä.

Eero Järnefelt: Koli (1917). Seija Paasonen: "Jylhä kansallismaisema avautuu Pieliselle, jonka yllä roikkuu tummia, sadekuuroja uhkuvia pilviä. Niiden takaa erottuu vaaleampia kumpupilviä ja sinistä taivasta...huomioni kiinnittyi maalauksen vasemmassa reunassa oleviin sateenkaariin, pää- ja sivusateenkaareen. Havaitsin, että molempien sateenkaarien värithän olivat samassa järjestyksessä. Sisemmässä sateenkaaressa, pääsateenkaaressa, värien järjestyksen tulisi olla violetista sinisen ja vihreän kautta punaiseen, ja uloimmassa kaaressa eli sivusateenkaaressa niiden pitäisi olla päinvastaisessa järjestyksessä..."

Eero Järnefelt: Auringonlasku (1893)

Pekka Halonen: Linnunlaulusta Kaisaniemeen (1889). Seija Paasonen kirjoittaa kirjassaan: "Savua nousee sekä junan että rakennusten piipuista, ja savujen suunnan perusteella tienoolla puhaltaa koillistuuli eli maatuuli. Teos on päivätty toukokuulle 1889 eli vuodenaika on kevät. Päättelin valon suunnan perusteella ajankohdaksi aamun...olin näkevinäni päivämääräksi 5.5.1889. Päivä oli sunnuntai...Aamulla matkustajajunia lähti tuolloin klo 8 Turkuun ja klo 9 Pietariin..."

Robert Wilhelm Ekman: Talvikalastusta Turun linnan eteläpuolella (1872). Tästä Seija Paasonen toteaa mm. "Jää on lumeton ja peilikirkas ja lähempänä linnaa jään kirkkaus vaikuttaa vesikerrokselta. Ehkä on ollut lauhaa. Jäällä on perhe odottavaisin ilmein. Nouseeko kalaa? Taivas on kuitenkin uhkaavan näköinen enteillen lumimyrskyn nousemista..."

Todella mielenkiintoinen taidenäyttely, Sadejuovia ja pilvisäteitä – taiteilijoiden taivaat meteorologin silmin on esillä Järvenpään taidemuseossa 30.9.2019 saakka.