Amos Andersonin taidemuseo on mukavan kotoinen. Se sijaitsee vanhassa kivikerrostalossa, useassa kerroksessa, joiden välillä voi liikkua joko rappusia tai nostalgista haitarihissiä käyttäen. Museon työntekijöiden kannalta rakennus ei varmaan ole kaikkein kätevin niin valvonnan kuin näyttelyiden rakentamisen ja opastamisenkin kannalta. No, museota ylläpitävä säätiö rakentaakin uutta, ajanmukaista taidemuseota Lasipalatsin yhteyteen.
Suhtaudun Amos-museoon positiivisesti myös sen johdosta, että se on harvoja pääkaupungin museoita, jotka ovat avoinna myös maanantaisin. Koska museoalan pääkaupungissa järjestettävät koulutukset ja tapaamiset osuvat usein maanantaihin, on mukavaa, että edes joku museo on silloin avoinna.Nyt emme kuitenkaan olleet maanantaina, vaan talvisena perjantai-iltana. Silloinkin museo oli avoinna kuuteen asti. Esillä oli kaikkiaan viisi eri näyttelyä, joista osaan tutustuimme vähän tarkemmin ja osan vain kävelimme lävitse.
 |
Stuart Wrede, Hommage à Malevitch II, 2016. Jää, teräs, kompressori |
Museon alimmat kerrokset on nyt omistettu kuvataiteilija ja arkkitehti
Stuart Wreden näyttelylle Garden of Life, Elämän puutarha. Itselleni taiteilija on tuttu ainoastaan Tammisaaren kirkkopuistossa olevasta suihkulähde-veistoksesta. Näyttely esittelee paitsi uusia, näyttelyä varten tehtyjä teoksia, myös luonnoksia, valokuvia, pienoismalleja tai filmejä aiemmin toteutuneista töistä.
 |
Stuart Wrede, Hommage à Malevitch II, 2016. Jää, teräs, kompressori |
Stuart Wrede syntyi vuonna 1944 Helsingissä, mutta muutti 1957 Yhdysvaltoihin, jossa
vietti nuoruusvuotensa ja opiskeli arkkitehdiksi Yalen
yliopistossa. Vuodesta 2003 lähtien
hän on asunut jälleen Suomessa ja Ruotsissa.
 |
Stuart Wrede, Rantamänty, 1976. Puu. |
 |
Ur Monument III, 2016. Jää, alumiini, kompressori. |
Näyttelyn teokset liittyvät suureksi osaksi veteen ja jäähän. Eräällä matkallaan Helsinkiin vuonna 1970 Wrede tarkkaili kuinka
autolautta työntyi jäätä vasten ja hän teki havainnon, josta tuli hänen
myöhemmän työskentelynsä päälinja: veden ja jään ikuisen kiertokulun
tutkiminen.
Yksi Amoksen näyttelyistä olisi ollut monien kehuma
Helsinki Noir. Tuossa näyttelyssä on kuvitteellinen tarina, jonka tapahtumapaikkana on 1930-luvun lopun Helsinki. Myös katsoja voi osallistua rikoksen ratkaisemiseen. Me kuitenkin jätimme tämän osuuden vain vähälle huomiolle.
 |
Magnus Enckell, Emmy Frosteruksen muotokuva, 1910. Öljy kankaalle. |
Taide elämänasenteena -näyttelyssä sen sijaan nautimme
hiljaisista näyttelyhuoneista ja kauniista taiteesta. Näyttelyn perustana on
Amos Andersonin taidemuseoon vuonna 1994 talletettu
taidekriitikko ja -keräilijä Sigurd
Frosteruksen kokoelma.
 |
Paul Signac, Seine, Grenelle 1899. Öljy kankaalle. |
Museon aivan ylimmäisessä kerroksessa on esillä
Olli Lyytikäisen näyttely Per Aspera...
 |
Olli Lyytikäinen, Per Aspera..., 1986. Vesiväri paperille. |
Wreden ja Lyytikäisen näyttelyt ovat esillä 16.5.2016 saakka, muut kauemmin.
Onpas kerrassaan vangitsevia nuo puiset läpileikkaukset! Jääteoskin on upea ja erikoinen, mutta varmaankin aika herkkä lämpötilan vaihteluille...
VastaaPoistaJääteoksia tosiaan "jäi tuijottamaan". Hienosti jää, huurre ja sulava vesi yhdistyivät kiveen ja metalliin.
PoistaMinulle Wrede oli ihan uusi nimi, mutta voi hyvänen aika miten vaikuttavia teoksia! Tuo Taide elämänasenteena olisi varmasti myös ollut mieleeni, mutta nyt taisi kyllä Wrede vetää pidemmän korren erilaisuudellaan. Kiitos kierroksesta!
VastaaPoistaWrede tosiaan yllätti. Jäiset ja huurteiset teokset yhdistettyinä mm. graniittiin. Vaikuttavia.
PoistaTuolla Amos Anderssonin taidemuseossa pitäisi todellakin käydä. Vaikka itse harrastan maalausta ja pidän kaikenlaisesta taiteesta, en ole siellä vielä ehtinyt käydä. Häpeän tunnustaa, etten ole käynyt, siitäkään huolimatta, että tein seitsemän vuotta töitä aivan siinä vieressä. Hyvää pääsiäisen aikaa!
VastaaPoistaLämmin suositteluni. Mukava henki ja paljon taidetta!
Poista