Sikses kiva paikka

Muistan jo lapsuudesta, miten uutisissa pääsiäisen aikoihin aina näytettiin kuvia Helsingin Talvipuutarhan vaaleankeltaisista pääsiäistipuista. Pelkästään sanassa Talvipuutarha oli jotain eksoottista.        Talvipuutarha putkahtikin mieleeni, kun ”kulutin aikaani” pääsiäismaanantaina Helsingissä. Osa seurueesta kun valitsi Messukeskuksen tapahtuman ja minä koetin keksiä muuta tekemistä aurinkoisena pyhäpäivänä. Päätin kävellä siis Töölönlahden pohjoispuolelle, Helsingin kaupungin Talvipuutarhaan.   Enää ei talvipuutarhassa tapaa tipuja. Mutta noita-akkoja, pajunkissoja ja pääsiäisliljoja sitäkin enemmän - puhumattakaan lastenrattaista!    Talvipuutarha on osa Helsingin kaupunginpuutarhaa. Kesällä aluetta ympäröi kaunis kukkiva puisto ja puutarha. Talvipuutarha on avoinna myös talvella. Ja se todellakin oli suosittu vierailukohde nyt pääsiäisenä. Talvipuutarhan avattiin yleisölle lokakuussa 1893. Se oli Helsingin ensimm...

  Kotikaupunkini yrittäjät ovat jo joitakin vuosia järjestäneet pääsiäislauantaiksi PopUp-tapahtuman. Ajankohta on osoittautunut hyväksi, pääsiäispyhien välissä kun kuitenkin lähdetään asioille ruokakauppaan - miksei samalla muuallekin. Tällä seudulla on myös paljon kesämökkejä ja suosittu karavaanareiden lomapaikka, joten pääsiäisen aikaan kaupungissa näkee myös paljon "ihan vieraitakin".             Tänään aurinkokin pilkisti sopivasti juuri aamupäivällä, kun noidat kokoontuivat torille. Torilla riitti myös muuta vipinää, keltaisia kukkia, kauniita villasukkia, lammasta, makkaraa, kalaa, leivonnaisia jne.       Kaupoissa oli ihan ruuhkaa, oli alennuksia, munanetsintää, onnenpyöriä, kahvitarjoilua jne.  Yksinkertaisia asioita, joilla näköjään saatiin ihmiset liikkeelle. Mukana olivat myös kahvilat, ravintolat, galleriat ja museokin. Kohteita olisi ollut kymmeniä, nämä kuvat vain osasta. ...

Amos Andersonin taidemuseo on mukavan kotoinen. Se sijaitsee vanhassa kivikerrostalossa, useassa kerroksessa, joiden välillä voi liikkua joko rappusia tai nostalgista haitarihissiä käyttäen. Museon työntekijöiden kannalta rakennus ei varmaan ole kaikkein kätevin niin valvonnan kuin näyttelyiden rakentamisen ja opastamisenkin kannalta. No, museota ylläpitävä säätiö rakentaakin uutta, ajanmukaista taidemuseota Lasipalatsin yhteyteen. Suhtaudun Amos-museoon positiivisesti myös sen johdosta, että se on harvoja pääkaupungin museoita, jotka ovat avoinna myös maanantaisin. Koska museoalan pääkaupungissa järjestettävät koulutukset ja tapaamiset osuvat usein maanantaihin, on mukavaa, että edes joku museo on silloin avoinna.Nyt emme kuitenkaan olleet maanantaina, vaan talvisena perjantai-iltana. Silloinkin museo oli avoinna kuuteen asti. Esillä oli kaikkiaan viisi eri näyttelyä, joista osaan tutustuimme vähän tarkemmin ja osan vain kävelimme lävitse. Stuart Wrede, Hommage à Malevitch II, 2...

  August Rodinin näyttely houkutteli meidätkin vierailulle Ateneumiin. Muistelimme mieheni kanssa, miten opiskeluaikoina, joskus vuosikymmeniä sitten, kävimme katsomassa elokuvan, joka kertoi kuvanveistäjä August Rodinin ja hänen oppilaansa ja myöhemmin rakastajattarensa Camille Claudelin suhteesta. Tuon 1980-luvun elokuvan jälkeen olimme jotenkin aina huomioineet Rodinin veistokset tai hänestä kertovat kirjoitukset. Sitenhän se aina menee, että tieto taideteoksen tai taiteilijan taustoista lisää kiinnostusta. Niin ainakin meillä. Ateneumissa on siis toukokuun 8. päivään saakka esillä ranskalaisen kuvanveistäjä August Rodinin veistoksia. Näyttely kattaa Rodinin veistoksia varhaisteoksista myöhäistuotantoon. Kun taiteilijan teoksia esiteltiin ensimmäistä kertaa yleisölle 1800-luvun lopulla, herättivät ne hämmennystä. Teoksia pidettiin liian realistisina ja rohkeina, hänen tyylinsä oli jotain uutta. Näyttelyä on laajennettu myö paikallisella aspektilla. Siinä tarkastella...

Hurmioitunut on blogi, jota olen jo pitkään seurannut. En edes muista, miten joskus vuosia sitten blogiin tutustuin. Varmaankin googlettamalla jostakin museosta tai näyttelystä. Blogista on muodostunut oma suosikkini. Asiantuntevia kirjoituksia museoista ja näyttelyistä. Ei pelkkää kuvailua (kuten itse yleensä taiteesta kirjoitan) vaan myös ihan oikeaa analysointia ja kriittistäkin tarkastelua. Hyvät kuvat ja erityishuomio aina täsmällisillä kuvateksteillä. Blogi ei myöskään mene ulkoasu edellä, vaan sisältö on se juttu. Siinä syitä, miksi Hurmioitunut-blogia on mukava seurata. Blogin takana on taidehistorian maisteri Henna, joka työskentelee tällä hetkellä Kuopiossa Riisa -museossa. Henna oli kutsuttu nyt sunnuntaiksi Uuteenkaupunkiin PikkuKylän Puodin tapahtumaan pitämään esitelmää Maria-kuvasta läntisessä ja itäisessä ikoniperinteessä. Tuli siis mainio mahdollisuus tavata ihan livenä tämä bloggari. Kuten yhteinen blogituttumme Kari Kaponieeri -blogista totesi "idän ja län...

Helsingin Taidehallissa on vielä viikon ajan esillä (13.3.2016 saakka) vuonna 2000 Kuvataiteen valtionpalkinnon saaneen käsitetaitelija Jussi Heikkilän näyttely  Observationes. Pieni lintukirjasto, 2011. Teräs, lintukirjat. Tämä retrospektiivinen näyttely tuo luonnon Taidehallin upeisiin saleihin. Moni teoksista viittaa lintuihin, mutta niitä myös käsitellään todella monella ja kekseliäälläkin tavalla. Taustalla voi kyllä koko ajan aistia myös huolen luonnon tilasta. Taidehallin salit olisivat upean tyylikkäät vaikka ilman näyttelyäkin! Maisema Pohjanmaalta. 1986, messinki. Kala-/lapintiira. 1992, messinki. Helsingin Sanomien kommentti näyttelystä kuvaa hyvin myös omaa ajatustani: Jos haaveilit lapsena tutkimusmatkailijan ammatista, mene Taidehalliin. Heikkilän näyttely on sulkineen, karttoineen ja luineen kuin kokoelma retkiltä löydettyjä aarteita. The Journeys of Birds and the ideas of Man. 2013-2016. Tikkaat, sulat: merikotka, kattohaikara, merihanh...