Odotan aina juhannusta. Se on yleensä kesän ensimmäiden pidempi vapaa, pysähdys ja laskeutuminen myöhemmin tulevaan kesälomaan. Kaikki juhannukset, jotka olemme tässä talossa asuneet (16), olemme viettäneet omalla pihallamme - se on meidän mökkimme. Sillä erolla, että saa nukkua omassa sängyssä ja pääsee aamulla suihkuun. Juhannuksesta ei stressata. Olennaista on kerätä kukkasia maljakoihin, laittaa pöytäliinoja niin sisälle kuin pihallekin, ehkä juhannuskoivujakin, asetella grilliä valmiiksi, kuunnella Suomiradiota ja odottaa Saarenmaan valssia, nostaa Suomen lippu salkoon, seurustella juhannusvieraiden - niiden perinteisten - kanssa. Ihastella värivaloja, tulta, kuutamoa. Ihmetellä, jos joku kulkee kadulla. Jos kulkee, saattavat hekin liittyä seuraamme. Syödä moneen otteeseen, ensin uusia perunoita ja kalaa, välillä kahvia ja mansikkakakkua, yöllä vasta grillataan - me vanhanaikaisina vielä herkkusieniä, emmekä vielä parsaa.
Toiset ovat ottaneet tavoitteeksi odottaa auringonnousua. Kaikkina näinä juhannuksina olemme todellakin istuneet pihalla. Joskus toppavaatteissa, joskus pidetty katoksen alla ukkoskuuroja, joskus ympärivuorattuna hyttyskarkotteilla. Tänä vuonna oli poikkeuksellinen, lämmin ja miltei helteinen juhannus ja kaunis juhannusyö
ihanat palaset kohdallaan <3 :)
VastaaPoista