Lauantainen kesäajelu Varsinais-Suomessa

Ajellessa löytyy aina jotain uutta ja ihmeellistä. Niin tutulla Turun satamaan johtavalla tiellä oli erään rakennuksen päätyyn ilmestynyt nyt tällainen upea graffiti. Mustan joutsenen on maalannut Jukka Hakanen. On muuten hieno!  

Kuten on tullut aiemminkin täällä todettua, ei meillä ole mökkiä tai paattia - kuten täällä päin on tapana. Meille oma piha ja talo edustaa mökkiä. Täällä on oma rauha, puusauna, tarpeeksi alkeelliset olosuhteet, grillit ja muut siihen "mökkeilyyn" liittyvät jutut. Veneajelulle tekee ehkä kerran kesässä mieli. Ja vene nyt sopisi tuohon vielä tuohon pihalle, kunhan löytyisi oikean tyylinen vene, joka siihen sopisi. "Sarkasmia", kuten kuopus tähän sanoisi. Tosin lauantaina kyllä tehtiin jo vähän hankintoja viidellä eurolla tulevaa paattia varten.

Joka tapauksessa autot, kesäinen ajelu kauniissa maisemissa, eväiden syönti mitä merkillisimmissä paikoissa, edustaa meille sitä veneilyä. Lauantaina oli taas tyypillinen kesäajelupäivä. Ihanteellisinta olisi, jos päivään saisi soviteltua jonkun tapahtumankin. Ja niitähän Suomen suvi on tulivllaan.

Lauantaina ajelimme aikuisten kesken, joten kohteiksi valikoitui lähes pelkästään "nostalgiakohteita". Päivä alkoi Salosta rompetorilta. Siellä olemme joskus vuosia aikaisemminkin käyneet. Olemme miehen kanssa kulkeneet yhdessä jo yli neljännesvuosisadan ajan ja aika monella romutorillakin käyneet. Lueskelin juuri eräänä päivänä esikoisen vauvakirjaa. Siinä kerrotaan hänen ensimmäisestä vuodestaan mm. seuraavaa: "kesän aikana kävin mm. kuudella romutorilla...". Lapsiraukka!
No, jotain pieniä hankintojakin tehtiin. Kaikki olivat enemmän ja vähemmän teemalla "ei niitä nyt voi sillä hinnalla sinnekään jättää". Veneosia, perheen rautatieharrastajalle tavaraa, 1970-luvun Wilt Chamberlain -koripallopeli (katsoin, että ebayssa pyysivät vastaavasta 200 taalaa), välttämättömiä kodintarvikkeita kuten sähkötuuletin ja puntari. Kaikki yhteensä noin 30 € - ja voih, miten tarpeellisia!
Salosta ei ollut tiedossa mitään hyvää ruokapaikkaa. Otimme riskin ja astuimme sisälle Vilhoon. Hyvä valinta - hyvä ruoka ja palvelu tällä yhden kerran kokemuksella.
Paluumatka tehtiinkin sitten moottoritietä vältellen.  Kaarinan -  tai Piikkiön - Tuorlassa emme ole koskaan poikenneet. Siellä kävimme nyt kahvilla. Kuusiston tien varrelta löytyi taas todella kaunis kirkko, kartano ja hienot linnarauniot. Näistä kaikista aion kirjoittaa vielä erikseen. Kotimatkalla ehdittiin vielä poikkeamaan Turun keskiaikamarkkinoillakin.



Mitähän ensi viikonlopuksi keksisi? 

Kai Kuusiston kartanosta ja linnasta edes yhden museokäynnin saa? Museohaaste 21/2013.


Kommentit

  1. Voi miten ihana reissu! Tuollaisesta minäkin tykkäisin ^^ Rompetorit ym. ovat kanssa mielenkiintoisia kun koskaan ei tiedä mitä sattuu löytämään, ja toivottavasti hyvään hintaan. Teillä oli hyvät löydöt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä löytöjähän niistä aina tekee, tai ainakin selittää siten itselleen. Nämä reissut ovat todellakin niin mukavia. Niihin tulee ihan himo. Sitten ei enää ymmärrä kotona tehdä mitään, kun vaan miettii seuraavia ajelukohteita.

      Poista
  2. Voi että, kun munkin mieheni ois vähän enemmän kiinnostunut ajelemaan lähialueilla!! Nuo rompetorit kyllä itseäkin kiinnostaa kovasti!

    Tuorlan kartanossa olen joskus ollut jollain kurssilla, liftasin sinne ja lapussani luki Tuorla. Ensimmäinen auto otti kyytiin. :) Kivoja muistoja sieltä päin maailmaa!! Olen varma, että täälläkin löytyy pieniä kyliä, joissa samanlainen meininki...!

    Mielenkiintoinen koripallopeli ja ohoh mitä pyytävät netissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voit kuvitella, että minuakin kiinnostaisi, mitä niissä teidän romutoreilla myytäisiinkään ;-)

      Poista

Lähetä kommentti