Bongaamassa "kohta kuolevia"

Eilen oli syntymäpäiväni ja sen kunniaksi meillä oli miehen kanssa liput Turun Logomoon. Liput tuli ostettua tietämättä oikeastaan, mihin edes ollaan menossa. Se tietettiin, että "pubirockin kuningas" Dave Edmunds esiintyisi siellä. Mistään nuorisobileistä ei tosiaan ollut kyse. Mutta meillähän on sellainen harrastus, että koitetaan bongailla noita "kohta kumminkin kuolevia artisteja". Menköön eilinen iltakin sen piikkiin.
Ei siinä mitään, ilta oli mukava ja konsertti tai ilta oli itse asiassa aika mukavasti järjestetty. Turun kulttuuripääkaupunkivuodeksi valmistunut Logomo on tosi miellyttävä paikka. Siinä itse rakennuksessa on jo jotain aika hienoa (junat, asemat ja veturitallit kun myös ovat kiinnostavia paikkoja). Hommat on kaikissa niissä konserteissa ja tilaisuuksissa, joissa olen käynyt hoidettu tyylikkäästi. Henkilökunta on asiallista, paikka on siisti ja näkyvyys ja kuuluvuus on myös aina ollut hyvä.
 
Ilta olikin koottu niin, että bändejä olikin viisi. Ne vuorottelivat itse konserttisalin ja ns. Loungen välillä. Ilta oli K-18, joten kaikissa tiloissa oli myös baaripalveluita. Musiikki painottui siis vahvasti niin rockabillyyn, rock´n rolliin ja bluesiinkin. Ensimmäisenä loungen puolen lavalla soitti Eddy Karlsson´s VanGo -bändi. Väkeä ei vielä juurikaan ollut kuuntelemassa tätä - osittain nuoruusvuosiltakin tutusta Nite Time Jumpersin soittajistakin koottua kokoonpanoa.
 
Seuraava esiintyjä olikin sitten Logomo-salin puolella. Lavalle nousi yksi näistä eläkeläissarjan esiintyijstä Johnny Legend. Mies lienee aika tunnettu niin amerikkalaisena rockabillymuusikkona kuin elokuvatuottajana ja näyttelijänäkin. Ikäistään vielä vanhemmalta näyttänyt Legend saapui kai totuttuun tapaansa lavalle punaisissa kimaltelevissa salihousuissaan (niiltä ne näyttivät) ja diskopalloa muistuttavassa paidassa. Missään vaiheessa ei oikein selvinnyt sen kolmimiehisen bändin nimi, joka hänen taustallaan soitti. Bändi oli kotimainen ja hoiti hommansa tosi hienosti. Solisti lauloi suurimman osan keikasta ollen pois lavalta yleisön seassa. Ihan sujuvasti äijää kaikesta huolimatta saattoi kuunnella. 
 
Seuraava bändi olikin sitten raikas ja energinen. Johtui tosin ehkä siitä, että bändin kaikkien kolmen jäsenen yhteenlaskettu ikä oli vähemmän, kuin illan pääesiintyjien. Raumalainen rockabillybändi RelaxTrio soitti raikasta ja menevää musiikkia ja sai keski-iältään melko iäkkään kuulijakunnan vilpittömän hyväksynnän. Itse tykkäsin etenkin kontrabassoa soittaneen Linda Teräsen äänestä. Mieleen jäi myös hienosti sovitettu Tainted Love -kappale.
 
Illan pääesiintyjä Dave Edmunds bändeineen esiintyi seuraavaksi taas Logomo-salissa. Tämä lähes seitsenkymppinen brittikitaristi, lauluntekijä ja monen muun artistin ja bändin taustavaikuttaja veti oman osuutensa ihan ansiokkaasti.
 
Illan viimeinen bändi ja artisti taisivat kuitenkin olla eilisen parasta antia. Turkulainen American-bändi soitti mielettömällä draivilla musiikkia Tha Bandiltä. Ja solistina oli iki-ihana ja illan viimeinen eläkeläinen Eero Raittinen. Hyvä päätös syntymäpäiväillalle.
 
 
 

Kommentit

  1. Ahhahaa, ihana määritelmä tuo "kohta kumminkin kuoleva artisti"! :D Osui meikäläisen nauruhermoon! :D Mutta tähän kategoriaanhan voisi laskea myös muutamia sex, drugs & rock'n'roll -elämää viettäviä artisteja, jotka lähestyvät 27 vuoden ikäpyykkiä. ;D http://en.wikipedia.org/wiki/27_Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän meidän sarjaan ovat kuuluneet Johnny Cash (ehdittiin kuulla ja nähdä kolmesti ennen kuolemaansa), Willie Nelson, Dolly Parton, Beach Boys ja kotimaisia tietenkin...aina Dannysta lähtien. Mutta tosiaan nämä 27-vuotiaat ovat oma lukunsa. Meillä muuten jäi vielä nämä hautausmaat Pariisissa koluamatta.

      Poista

Lähetä kommentti