Vanhoja reissuja muistellen - Wienin tekniikan museossa

Jäin pohtimaan edellisen kirjoitukseni herättämää Katjan kommenttia (Facebookissa) - siitä, etteivät kaikki perheet käy museoissa. Kyllähän minä sen tiedän, mutta jäin silti miettimään sitä, niinhän se todellakin taitaa olla. Meille se on aina ollut niin luonnollinen osa matkailua, se että perheenkin kanssa käydään erilaisissa museoissa. Mietin, että mahtavatko monet oikeasti edes ymmärtää, miten museoissa saattaa olla lapsillekin kaikenlaista mielenkiintoista. Ja miten laadukasta viihdettä se on ja niin pienellä rahalla. No, ei se mitään, sillä monessa museossa - etenkin ei-taidemuseoissa - olemme saaneet olla "ihan rauhassa". 

Nyt aion näissä tulevissa kirjoituksissani keskittyä tekniikan alan museoihin. Myös niissä on suuria eroja. Toiset ovat tiedekeskusmaisia, joissa lähes kaikkea voi testata ja kokeilla, toiset sitten ovat taas perinteisiä, vanhoja museoita vitriineineen kaikkineen. Mielestäni museossa pitää olla aitoja esineitä. Se erottaa museon tiedekeskuksesta. Ikävä kyllä juuri niissä perinteisimmissä museoissa tuntuu käyvän vähemmän yleisöä ja paineet "sirkushuvien" tarjoamiseen kasvaa.

Viimeiset 15 vuotta museokäynneilläni on usein ollut myös perheen lapset. Sitä on sen myötä kyllä oppinut arvostamaan myös tätä kokemuksellista puolta. Parhaat museot ovatkin sellaisia, jotka ovat osanneet yhdistää tyylikkäästi nämä molemmat.

Harri Kalha (Helsingin yliopiston taidehistorian dosentti) kirjoitti eräässä Gloria Antiikin kolumnissaan melko hyvin näistä ajatuksista: ...museoita tuntuu vaivaavan pahanlaatuinen esillepanoepidemia, installaatiotauti ja elämyskuume. Konstikas näyttämöllepano ja väkinäinen vuorovaikutus ovat päivän sana. Ääneen lausumaton ajatus on, että esineet eivät riitä sinällään tuottamaan elämyksiä...


Vanhoissa tekniikanmuseoissa on usein tätä perinteistä esillepanoa. Ja jos jossain, niin niissä esineet riittävät tuottamaan ainakin minulle elämyksiä. Suuret painokoeet, höyrykoneet, veturit jne.

Wienin tekniikanmuseo on hyvä esimerkki perinteisestä museosta (kävimme paikassa kesällä 2007 - joten muutoksia on saattanut tulla). Paikassa oli kuitenkin huomioitu myös perheet ja nuoremmat vierailijat. Aina säännöllisesti tuli paikka, jossa saattoi kokeilla ja koskea ja oivaltaa itse asioita.

Museo on rakennettu jo 1900-luvun alussa ja komeaksi rakennettiinkin. Itse rakennus on jo nähtävyys. Se sijaitsee lähellä Schönbrunnin linnaa aivan keskustan tuntumassa. Näyttelyt sijoittuvat neljään eri kerrokseen - tilaa on yli 20.000 neliötä, joten perheen kanssa kiertäessä kannattaa varmaan vähän tehdä valintoja siitä, mitkä asiat eniten kutakin kiinnostavat.




Sopivin välimatkoin näyttelyyn oli sijoitettu myös erilaista kokeiltavaa.

Tämä laite löytyy monesta muustakin museosta ja tiedekeskuksesta, mutta jaksaa aina kiinnostaa poikia. Uutistenlukijana sai Wienissä olla rauhassa, sillä heinäkuisena päivänä museossa ei juuri muita näkynyt.


Kommentit